Olin lähdössä eilen iltana lenkille, kun mieheni huudahti sohvalta: ”Niin kuinka kauan haluaisit olla Suomessa?” Olin haaveillut pienestä kesäisestä Suomi -lomasta pitkään, mutta jo hieman luopunut ajatuksesta monestakin syystä. Mieheni ei näköjään ollut ja sai minutkin innostumaan uudelleen. Siispä päädyimme varaamaan liput Suomeen heti kesälomamme alettua. Lähes kaksi viikkoa Suomessa, ihanaa!  Ajamme autolla Tukholmaan ja sieltä matkamme jatkuu laivalla kohti Turkua. Viimeksi teimme tällaisen reissun, kun olin viimeisilläni raskaana. Nyt meillä on taapero matkassa mukana! Odotan innolla omien ystävieni ja perheeni jälleennäkemistä, mutta myös sitä, että Esther pääsee tutustumaan Suomi-perheeseensä ja minun kotimaahani. Hän on ollut viimeksi Suomessa noin 3 kuukauden ikäisenä.

Tanskaan kuuluu edelleen ihan hyvää! Pahin helleaalto on onneksi siirtynyt muille maille, mistä olen kyllä kiitollinen. Minulle sopii tämä reilu 20 astetta huomattavasti paremmin kuin yli 30 asteen helle. Olemme nauttineet kesästä rannalla ja retkillä sekä jätskiä ja mansikoita herkutellen. Jonas on ahkeroinut ja rakentanut meille terassia. On se vaan pikkutarkkaa työtä ja tämän vuoksi hidasta puuhaa! Olen yrittänyt auttaa, mutta suurimman työn tekee Jonas. Tässä kuvassa ensimmäiset pihalaatat on aseteltu paikalleen ja laskeskelimme, että noin reilu tuhat vielä jäljellä… Mutta kyllä meidän pihastamme tulee hieno, kun kaikki on valmista!

Tänään täällä vietetään Sankt Hans -juhlaa. Juhannusta Tanskassa ei juhlita, mutta Sankt Hans on luonteeltaan vähän samantyyppinen kesäjuhla. Ihmiset kokoontuvat yhteen kokon  ääreen juomaan, laulamaan ja nauttimaan kesästä. Kokossa poltetaan noitahahmo. Sankt Hans ei ole vapaapäivä, joten juhlat ovat ehkä vähän rauhallisemmat kuin mitä perinteiset juhannuspippalot. Me emme taida osallistua iltajuhliin tänä vuonna, sillä Jonas lähti juuri hakemaan Estheriä hoidosta kotiin – hän on kuulemma kuumeessa. Voihan päiväkotibakteerit!

Meidän perheemme toivottaa aurinkoista juhannusta, pian nähdään! Vaikka minä ja mieheni olemme maailman huonoimpia suunnittelemaan asioita, pitää varmasti pian alkaa listaamaan, mitä kaikkea haluamme tehdä ja kokea Suomen reissullamme. Ja kunpa ehtisimme näkemään paljon rakkaita ihmisiä!

En malta odottaa, että pääsen taas kunnon löylyihin ja ihastelemaan järvimaisemaa saunajuoma kädessäni.

Hullua, että on jo kesäkuu! Opevuosina tämä olisi tarkoittanut pitkän kesäloman alkamista, mutta nykyään on ”tyydyttävä” muutamaan lomaviikkoon. Jotenkin toisaalta tämä kotoa työskentely tuntuu siltä, että olisi lomalla koko ajan, sillä ei ole pitkiä työmatkoja ja tiukkoja aikatauluja. Nykyään ei tule edes laskettua päiviä lomien alkuun – se on kai ihan hyvä merkki?

Olen ollut viime aikoina vähän laiska kirjoittelemaan, mutta nyt voisin vähän kertoa, mitä meidän perheellemme kuuluu.

Olen käynyt lähes joka ilta kävelyllä tai pyöräilemässä ja ihastellut, miten kaunis meidän kotiseutumme onkaan. Pellot hehkuvat tällä hetkellä keltaisina ja luonto on muutenkin niin upea tähän aikaan vuodesta. Minusta on myös hauska pyöräillä täällä Estherin kanssa, sillä matkan varrella näkee aina hevosia, lehmiä, lampaita, koiria ja aika suurella todennäköisyydellä myös peuroja. Joskus ei tarvitse edes lähteä retkelle nähdäkseen peuroja, sillä niitä saattaa bongata omassa pihassammekin (mieheni sai napattua hyvän kuvan tästä vierailusta).

Kotitoimistollani ei ole ollut yksinäistä, sillä mieheni on pitänyt minulle seuraa. Jonas sai yllättäen aivoinfarktin muutama kuukausi sitten ja on ollut sairaslomalla siitä lähtien. Järkytys oli suuri, mutta hän on onneksi toipunut tapahtuneesta hyvin. Huomenna Jonas palaa takaisin töihin ja minun täytyy taas totutella olemaan yksin kotona. Mieheni on sitä mieltä, että vaikeaa tulee olemaan, höpötän kuulemma koko ajan. Ehkä voisin silloin tällöin käydä toimistolla pyörähtämässä mielenterveyteni vuoksi. 😀

Estheristä on tullut yhtäkkiä iso tyttö! Meistä tuntuu, että hän on ihan lyhyen ajan sisään kasvanut tosi paljon (yli puolet minun pituudestani jo! :D). Esther höpöttelee paljon; osa aivan siansaksaa, mutta osaa hän muodostaa myös järkeviä lauseita tanskaksi ja englanniksi. Yleisimmät fraasit ovat aamuisin hänen huoneestaan kuuluva ”mama/daddy, kom nu!”, ”tutti, where are you?”, ”I love you”, ”det er min tur!”, ”vi ses!” ja tietenkin uhmaikään sopiva ”nej! nej! nej!”. Tyttäremme on hyvin voimakastahtoinen ja temperamenttinen. Tavarat lentelevät, kun asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla. Mutta hän on myös hyvin iloinen, sosiaalinen ja rakastava – saamme paljon suukkoja ja halauksia lyöntien lisäksi. 😀

Pihaprojektimme etenee! Jonas rakensi viime viikolla muurarikaverinsa kanssa meille portaat ja aidan.  Eilen tilasimme pihalaatat, joten pian alkaa terassin rakentaminen.

Muutama viikko sitten kävimme shoppailemassa Planteskolessa ja ostimme mansikoita, kurkkua, tomaattia ja mustikkaa. Käymme jatkuvasti päivystämässä, miltä kasvimme näyttävät – kurkku ei näytä oikein hyvinvoivalta, mutta ainakin mansikkasatoa on pian luvassa!

Tällaiset pienet jutut tekevät minut onnelliseksi nykyään. Täällä kaikki siis hyvin nyt. Toivottavasti siellä myös!