Suomityttönä Tanskassa
Hei taas pitkän tauon jälkeen – syysunilta on nyt herätty!
Tämä syksy on oikeastaan ollut tiivistetysti flunssaa ja väsymystä. Toki on ollut paljon kivojakin asioita, joista olisi voinut kirjoitella tännekin, mutta väsymyksen vuoksi mihinkään ns. ylimääräiseen ei ole ollut hirveästi energiaa. Nyt kuitenkin mieli on paljon virkeämpi, vaikka flunssassa olenkin (taas vai yhä?).
Eilen vietimme Suomen itsenäisyyspäivää mieheni loihtimaa juhlaillallista nauttien. Aloin myös miettimään, mitä suomalaisuus merkitsee minulle erityisesti nyt, kun en asu enää kotimaassani. Se merkitsee enemmän kuin koskaan aiemmin ja olen aina ylpeä saadessani kertoa, että olen Suomesta. Tosin tyypillisin reaktio täällä Tanskassa on: ”Oho, Suomesta, siellä on kauhean kylmä!”
Olen selventänyt lukemattomia kertoja, että talvisin Suomessa on kylmempi kuin täällä, mutta muutoin sää on aika samankaltainen kuin Tanskassa. Myös mieheni on kertonut kesälomareissujen jälkeen työkavereilleen, että kyllä Suomessakin paistoi aurinko ja oli lämmin, kun he ovat päivitelleet, että olipa huono veto lähteä lämpöaallon aikaan kylmään Suomeen lomailemaan.
Fakta on, että Suomi on monelle tanskalaiselle tuntematon maa. Norja ja Ruotsi ovat heille tuttuja lomakohteita, mutta suhde Suomeen on etäisempi. En itseasiassa tunne ketään tanskalaista lähipiiristäni, Jonasta lukuunottamatta, joka olisi joskus matkustanut Suomeen! Sen jälkeen kun minä ilmestyin kuvioihin, osa mieheni ystävistä ja työkavereista on puhunut, miten hienoa olisi lähteä joskus porukalla esimerkiksi Jyväskylä ralliin. Eräs tanskalainen ystäväni myös sanoi kesäiset lomakuvani nähtyään, että Suomihan näyttää tosi kauniilta ja minun pitäisi joskus viedä hänet sinne. Tuntui kivalta, että hän tykästyi kuvieni kautta Suomeen. Välillä on harmittanut, kuinka minun kaunis kotimaani on monen mielikuvissa kylmä ja karu paikka.
Suomalaisuuteni herättää myös ihastusta. Muistan, kuinka australialainen joogaopettajani huudahti kotimaani kuullessaan: ”I love Finland, women rule your country!” Juttelimme pitkän tovin joogastudion eteisessä, sillä hän halusi tietää enemmän Suomesta. Pisteitä me suomalaiset olemme saaneet myös koulutustasostamme, ralli- ja formulakuskeistamme sekä siitä, että osaamme juhlia. :D Kuulemma suomalaisten kanssa pitää vain olla varovainen, hehän tunnetusti kulkevat joka paikkaan puukon kanssa (tämä on kuultu Tanskassa monta kertaa)!
Äidinkieleni huvittaa ja hämmentää useita lähipiirissäni. Joskus se ärsyttää minua, mutta toisaalta tuntuu, että äh, kyllä pitää pientä huumoria kestää. Välillä vain tuntuu, että kuulen ne samat vitsit vähän liian monta kertaa. Olen myös tottunut siihen, että jos esimerkiksi puhun suomea puhelimessa julkisella paikalla, aina joku katsoo minua kummaksuen.
Luin erään Tanskassa asuvan suomalaisnaisen blogista, kuinka hänen lapsiaan joskus hävettää, jos hän puhuu heille suomea muiden kuullen. He eivät haluaisi, että heihin kiinnitettäisiin erityistä huomiota ja ovat joskus jopa harmistuksissaan toivoneet, että kunpa heilläkin olisi normaali, tanskalainen äiti. Minulle tuli surullinen olo tätä lukiessani ja toivonkin, että oma tyttäreni ei häpeäisi äitiään joskus tulevaisuudessa. Tai ihan varmasti tulee häpeämään, mutta toivottavasti jostain muusta syystä kuin suomalaisista juuristani. :D Toivon, että Esther olisi ylpeä siitä, että on puoliksi suomalainen.
Muutaman viikon päästä meidän perheemme matkustaa Suomeen viettämään joulua. Toivon niin, että olisimme kaikki terveitä matkustuspäivänä, ettei tarvitsisi perua matkaa. Ihana nähdä taas sukulaisia ja ystäviä, sekä tietenkin päästä tapaamaan Joulupukkia (joka ei todellakaan asu Grönlannissa, tanskalaiset!).
Joulutunnelmaan on jo virittäydytty täällä Tanskassa. Viime viikonloppuna vietimme mieheni isällä perinteistä Julehyggeä, jossa leivotaan, syödään hyvin ja pelataan pakkeleg – leikkiä, jossa nopan näyttäessä 6 saa ryöstää itselleen lahjan. Tyttärellemme tuli tosin itku, kun häneltä ryöstettiin yksi lahjoista, mutta eiköhän hän vuosien kuluessa totu tähän joka joulukuiseen leikkiin. Onneksi kuitenkin muutama lahja jäi hänelle avattavaksi.
Lisäksi kaivoimme joulukoristeet esille ja ostimme kuusen, joka koristeltiin koko perheen voimin. Tanskassa muuten joulukuuseen kuuluvat aidot kynttilät, pientä jännitystä näin lapsiperheeseen. Tosin meillä kynttilät taitavat jäädä koristeiksi. Tytärtämme on ilahduttanut, mandariinia lukuunottamatta, Nissen joulusukkaan jättämät yllätykset.
Tunnelmallista joulun aikaa!