Turistina kotimaassani
Olipa ihanaa olla Suomessa lähes kahden vuoden tauon jälkeen!
Lähdimme matkaan yötä vasten, sillä koimme sen helpoimmaksi vaihtoehdoksi taaperon kanssa. Ajoimme kotoamme Tukholmaan (reilu 700 km) ja sieltä saavuimme laivalla Turkuun. Ajomatka jännitti meitä etukäteen, sillä olin googlettanut, kuinka raskaita pitkät automatkat lasten kanssa ovat ja mieheni puolestaan oli kuullut omakohtaisia kauhutarinoita työkavereiltaan. Olimme siis varautuneita pahimpaan, mutta toisin kävi. Esther lauloi takapenkillä noin puoli tuntia, nukahti ja heräsi, kun olimme Tukholman satamassa. Laivalla tyttäremme kävi kylläkin aivan kierroksilla. Käytävillä juokseminen oli hauskaa, kuten myös ”myymälävarkaudet” ja hytissä riehuminen. Hytissä riehuminen johti siihen, että jouduimme käyttämään Estheriä laivan päivystävällä lääkärillä hänen kaaduttuaan ja lyötyään päänsä. Mitään isompaa vahinkoa ei onneksi sattunut, vain mustunut korva ja haava.
Olimme Turussa noin iltaseitsemältä. Ajelimme suoraan hotellille, jotta saisimme lapsemme ruokittua ja nukkumaan. Hotellille saapui hyvin väsynyt perhe ja tiedustelinkin respasta, olisiko meidän mahdollista saada ruokaa suoraan huoneeseen. Tämä onnistui 15 euron lisämaksulla. Keittiössä työskentelevä nainen kuuli kuitenkin keskustelumme ja juoksi perääni kysyen, mitä haluaisimme syödä. Hän kertoi voivansa ottaa tilauksemme samantien, jotta saisimme lapsemme nopeammin unten maille – ilman 15 euron lisämaksua. Kiittelin kovasti naista hänen ystävällisyydestään. Pisteet siis Turun Scandic Julialle! Söimme ja kävimme nukkumaan. Aamulla saimme nauttia hotellin aamupalasta villin taaperomme kanssa, joka ei istunut 10 minuuttia pitempään paikallaan. Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Etelä-Pohjanmaalle vanhempieni luokse.
Jälleen Esther lauloi autossa vajaan tunnin ja simahti. Hän heräsi hieman ennen päämääräämme Ähtäriä. Mummu ja pappa tulivat pihalle vastaan, eikä Esther ujostellut heitä juuri lainkaan; olivathan he videopuheluista tuttuja. Saimme heti nauttia kahvit auringonpaisteessa järvimaisemaa ihaillen. Äitini oli tehnyt herkullista raparperipiirakkaa, jota olin salaa mielessäni vähän toivonutkin. Illalla kävimme veneajelulla ja pysähdyimme lähistöllä olevaan saareen, jossa Esther sai käydä uimassa. Illalla minä ja mieheni pääsimme ensimmäistä kertaa aikoihin saunaan. Oli mahtavaa saada kunnon löylyt pitkästä aikaa ja istua terassilla maisemaa ihaillen ja Tanskan tuliaisolutta siemaillen. Saunoimmekin lähes joka päivä ja maltoimme yleensä mennä unten maille vasta kahdentoista aikaan. Tämä ei ehkä ollut fiksuin veto, sillä lapsemme, joka ilmeisesti oli liian innoissaan kaikesta uudesta, heräsi joka aamu hyvin aikaisin. Välillä kieltämättä vähän väsymys painoi ja päiväunet tulivat tarpeeseen meille vanhemmillekin!
Ähtärissä kävimme koronatestissä. Ensimmäisen kerran kävimme testissä Tanskassa juuri ennen matkustamista, sillä Suomen rajalla vaadittiin negatiivinen testitulos. Tuntui oudolta käyttää taas maskia julkisilla paikoilla, sillä Tanskassa maskisuositus poistui jo hetki sitten. Outoa oli myös, että Suomessa pääsi kaikkialle ilman koronapassia, mikä taas täällä Tanskassa vaaditaan. Pääsimme siis syömään sisälle ravintoloihin ilman negatiivisen testituloksen näyttämistä, luksusta! Tanskassa pääsee vain terassille asti, jos ei ole näyttää testitulosta tai rokotustodistusta.
Olimmekin kunnon turisteja Suomessa. Kävimme sekä Eläinpuistossa Ähtärissä että Korkeasaaressa. Veljekset Keskisellekin ajelimme muutamaan otteeseen, sillä minun piti ostaa tätini tyttärille synttärilahjat ja muuta pientä tarpeellista. Esther tykkäsi sinne ilmestyneestä Muumipuistosta. Kävimme luontoretkillä ja vuokrasimme yhtenä iltana kajakit ystäväni kanssa. Ystäväni, joka on myös Estherin kummitäti, tuli Ähtäriin vanhempiensa luokse meidän lomamme ajaksi. Niinpä saimme nauttia hänen seurastaan useampana päivänä. Lisäksi näimme sukulaisiani, raskaana olevaa ystävääni ja hänen miestään sekä entistä työkaveriani perheineen. Kaikkia ei ehdi valitettavasti näin lyhyellä lomalla näkemään ja se on harmi. Mutta toivon, että näemme heitä, joita emme nyt tavanneet, kun tulemme näillä näkymin joululomaksi Suomeen.
Olin kaivannut muutamia Suomi-herkkuja ja olin niin onnellinen siitä, että pääsin myös herkuttelemaan matkallamme. Sain syödä pitkästä aikaa karjalanpiirakoita, Ainon karpalo& kinuski -jätskiä, Ähtärin grillin herkkuja ja niitä Fazerin karkkeja, joita en Tanskasta ole vielä löytänyt. Ähtäriin avattiin pois Suomesta muutettuani Vanha Pappila Hetki – niminen kahvila, jonka instagramia olen ihastellut jo pitkään. Kahvilan tunnelma on ihana. Jostain syystä kuitenkin siellä piipahtaminen on aina jäänyt väliin, mutta nyt siellä herkuttelu oli to do -listallani. Kävimme Hetkessä pariinkin otteeseen ja voin lämpimästi suositella paikkaa kaikille, jotka Ähtäriin matkustavat.
Ähtäristä ajoimme Helsinkiin yhdeksi yöksi. Ensin kävimme entisen kollegani ja hänen lastensa kanssa Korkeasaaressa ja tämän jälkeen suuntasimme ystäväni ja hänen miehensä luokse yökylään. Oli ihanaa nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa! On hienoa, miten vanhojen ystävien kanssa voi jatkaa juttua juuri siitä, mihin se viimeksi jäi. Seuraavana aamuna ennen Turkuun ajamista piipahdimme myös siskoni ja hänen miehensä luona. Heitäkään en ole nähnyt Estherin ristiäisten jälkeen, joten oli kiva vaihtaa kuulumisia.
Laivamatka Turusta Tukholmaan sujui hyvin. Kävimme ravintolassa syömässä ja menimme hyttiin nukkumaan. Koko perhe simahti ennätysajassa ja aamulla heräsimme kellon pirinään Tukholmaan saapuessamme. Aamukuudelta lähdimme ajelemaan kohti Tanskaa. Matkalla teimme muutaman pienen pysähdyksen ja kerran pitemmän, kun Esther kyllästyi istuskelemaan. Otimme moottoritieltä ensimmäisen exitin ja päädyimme aika idylliseen Hästholmen – nimiseen paikkaan Ruotsissa. Oikein kiva taukopaikka upeine maisemineen!
Menomatkalla Suomeen ylitimme Juutinrauman sillan, mutta paluumatkalla teimme äkillisen muutoksen suunnitelmiimme ja ajoimme Malmön sijaan Helsingborgiin. Sieltä tulimme lautalla Helsingøriin, Tanskaan. Lauttamatka kesti noin 20 minuuttia.
Nyt olemme olleet Tanskassa jo muutaman päivän ajan. Sää on ollut sateinen ja ankea, ja olemmekin pysytelleet kotona karanteenissa. Meillä on lomaa vielä ensi viikko, mutta kampaaja-aikaa ja brunssia suurempia suunnitelmia meillä ei ole. Kesä on mennyt tosi nopeasti, mutta odotan ihan hyvillä mielin myös alkavaa syksyä. Ilon aiheita syksylle ovat mm. Estherin synttärit syyskuussa, Jonaksen siskon häät, ystäväni vauvan syntymä, toisen ystävän visiitti meille Tanskaan, oman pihan omena – ja luumupuut (tänään maistoin ensimmäisen luumun ja oli kyllä hyvää!), kynttilät, pimenevät illat, kauniit syksyn värit. Negatiivisia juttujakin voisin tietenkin listata, alkaen sateen määrästä Tanskassa syksyllä, mutta yritän elämässä enemmän keskittyä siihen positiiviseen. Voin huomattavasti paremmin silloin. ;)