Villa, Volvo ja Vovse

Villa, Volvo ja Vovse – ei kiitos, todettiin molemmat mieheni kanssa vielä viisi vuotta sitten.

5 vuotta sitten asuin vielä Helsingissä. Asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin, ihanassa pienessä yksiössäni. Elämä oli hauskaa ja rentoa; oli paljon viini-iltoja, pitkiä lenkkejä ystävien kanssa ja matkustelua. Vaikka nautin elämästäni, haaveilin, että löytäisin miehen, joka saisi minut nauramaan.

Samaan aikaan tuleva mieheni (se, joka sai minut nauramaan) asui Itävallassa. Hän oli säästänyt rahaa unelmaansa varten ja muuttanut neljäksi kuukaudeksi Alpeille, jotta saisi tehdä sitä, mitä rakasti eniten – lasketella. Hän halusi jäädä sinne pitemmäksikin aikaa, mutta palasi onnekseni keväällä kotimaahansa Tanskaan.

On hassua ajatella, että lopulta monien kiemuroiden kautta me löysimme toisemme. Aika nopeasti siirryimme keskustelemaan tulevaisuuden suunnitelmista. Muistan, kuinka Jonas totesi, että perinteinen perhe-elämä ei ole häntä varten. Hän ei koskaan haluaisi villaa, Volvoa ja vovsea (koiraa). Minulle tämä oli ok, sillä perhe-elämä ei ollut minunkaan unelmakartallani.

Mutta mitenkäs kävi? Nykyään meillä on villa ja Volvo, vain koira puuttuu. Asumme yhdessä rakennuttamassa kodissamme, kahden lapsen kanssa ja olemme onnellisia ja kiitollisia kaikesta siitä, mitä meillä on. Arkemme on juuri sitä tavallista perhe-elämäarkea, jonka halusimme välttää  – mutta juuri näin on hyvä nykyään. Paljon voi tapahtua viidessä vuodessa!

Nykyään minulla on kainalossani vauva ja taapero, enpä olisi viisi vuotta sitten uskonut.

Viimeisintä postaustani kirjoittaessani olin epätoivoinen ja varma, että olisin raskaana ikuisesti – en ollutkaan. :D Viikkoa myöhemmin, 15.kesäkuuta, poikamme saapui tähän maailmaan. Hän on rauhallinen ja rento (tuttua temperamenttiakin löytyy tarvittaessa) ja hän on hurmannut meidät kaikki. Toistaiseksi vielä nimetön, mutta meidän kaikkien lille mand, lille bror.

Meidän kesälomamme on ollut kiva, viikon päästä koittaa paluu arkeen. Olemme  nähneet paljon Tanskan sukulaisia ja reissanneet kotimaassa. Äitini ja isäni kyläilivät myös luonamme  muutama viikko sitten. Heidän kanssaan kävimme muun muassa huvipuistossa ja tutustumassa puutarhaan, jossa vietämme hääjuhlaamme syyskuussa. Ihana saada taas vieraita Suomesta tänne! Huomenna pääsemme testaamaan karavaanarielämää, kun ajamme asuntovaunumme viikoksi Ruotsiin. Erityisesti tyttäremme odottaa tätä kovasti ja kyselee ärsyyntymiseen asti, koska lähdetään. :D Karavaanarikuulumisia tulossa siis myöhemmin  – nyt nukkumaan, että jaksamme aamulla lähteä tien päälle.

Täällä kaikki hyvin, toivottavasti siellä myös!