Tromsø
Juhannus kurkkii Suomessa jo nurkan takana ja internetin perusteella yksi jos toinenkin on pakannut autoja ja rinkkoja ja reppuja ja ovat matkalla nyt juhlien viettoon mökeille ja ties minne majoille ja maaseuduille. Vähän ankea fiilis, kun olisi kiva itsekin, mutta ei, täällä odotellaan neljän yövuoron putkea. On pyykätty, tehty ruokaa, käyty kaupassa.
Mitä nyt lueskelin, ei Norjassa ilmeisesti juhannusta oikein vietetä. On olemassa kyllä keskikesän juhla, Sankthans/Sankt Hans aften (Pyhä Johannes), aaton ollessa aina 23. kesäkuuta, olipa viikonpäivä mikä hyvänsä, mutta ne ovat kuitenkin aivan normaaleja päiviä, ei ylimääräisiä vapaapäiviä tai pyhäpäiviä. Ilmeisesti vain hyvin pieni osa viettää moista juhlaa, eikä se arjessa silleen näy. Jotkut ehkä saattavat ilmeisesti kokkoa polttaa? En tosin ole tästä päässyt vielä keskustelemaan työkavereiden kanssa, voihan se olla, että lauantaina Oksfjordissa pamahtaa ja kylä on yhtä karnevaalia.
Hyvin vahvasti kyllä epäilen tätä.
Sääkin täällä jälleen sellainen kuin ennenkin; sataa, sumuista, harmaata. Tosin, on edes jonkin asian suhteen juhannusfiilis.
No, jospa nyt surkuttelun sijasta palaan vähän iloisempiin aiheisiin ja kerron teille pienestä kaupunkilomastani Tromssassa! Voin kertoa, että tuli tarpeeseen!
Varasin tosiaan viime viikolla itselleni pienen reissun Tromssaan. Oli muutama vapaa tässä ja päätin, etten sitä tässä tuppukylässä vietä, tai muuten tulen hulluksi. Kätevin täältä Tromssaan on mennä Hurtigrutenilla, joten varasin siihen meno-paluu-liput sekä hotellin pariksi yöksi. Varaukset tein Hurtigrutenin omilta nettisvuilta https://www.hurtigruten.no/, joskin ilmeisesti jotain risteilypaketteja voi ostaa joltain suomalaisiltakin matkanjärjestäjien sivuilta. Hurtigruten lähtee tuosta ihan vierestä, satamalaituri näkyy olkkarin ikkunaan. Kello 15.45 kuului tutut torven tööttäykset maanantaina ja nappasin repun ja laukun mukaan ja kipitin tien toiselle puolelle satamaan. Ihan hieno ja kookas laivahan se on. Ilmeisesti kovin moni tuttunikin on siitä ollut kovin tietoinen ja olivat kovin innoissaan, että juuri tällä laivalla lähden. Itsellenihän se oli vain risteilylaiva, enkä osannut oikein siitä mitään odottaa, koska en ollut siitä oikeasti kuullut ennen tänne muuttoa.
Menomatkaväline, MS Polarlys.
No, ihan peruspaatti edelleen. Siistiä ja kaunista sisällä. Pienempi kuin suomalaiset risteilylaivat. Pari ravintolaa, pari kahvilaa/pubia. Matkatavaramyymälä ja hyttejä. Mahdollisuus mennä kannelle katselemaan maisemia. Hyttivarausta minulla ei ollut, onneksi sisäänkäyntiaulassa oli luggage room, johon pystyi jättämään matkatavarat. Ei minulla nyt ollut kuin reppu ja Marimekon kangaskassi käsilaukun lisäksi, mutta oli ne isommat kiva sinne jättää, ettei tarvinnut mukana raahata.
Laivamatkan vietin istuskellen Explorer-baarin nojatuoleilla katsellen ulos ja lukien sekä torkkuen. Kävin syömässä kerran bistrossa hampurilaisaterian (laadukas hampurilainen, cole slaw-salaattia, paistinperunoita, cokis, hinta n. 25 euroa). Muut matkustajat tuntuivat olevan lähinnä eläkeläisikäisiä tai vastaavia, jotka innoissaan ottivat kuvia kaikesta, mitä ikkunasta näkyi. Televisiosta pauhasi jalkapallo ja tunnelma oli ihan rauhallisen leppoisa.
So comfy!
Yöllä oli helppo kuvailla, kun ei muita matkustajia ollut rumen..häiritsemässä kuvia.
Perillä Tromssassa oltiin puolilta öin. Olin varannut hotellin Smarthotel Tromsosta, varauksen tein Booking.comin kautta. Halvimpia, mitä löysin, kun viikon varoitusajalla buukkasin. Kaksi yötä yhteensä 155 euroa, mutta ostin myös aamupalat mukaan, ne kun ei alkuperäiseen hintaan kuuluneet, joten yhteensä 185 euroa. Hotelli sijaitsi ihan keskustassa, ja kävelymatkaa laivasatamasta oli n. 300-400 metriä. Yhden hengen huone metrin leveällä sängyllä, joten melko vankilakoppi se oli harmaine seinineen, mutta menetteli. Valitettavasti se vain sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa niin, että ilmeisesti keittiö oli suoraan alapuolella, joten huoneeseen kuului jatkuvasti jotain ihme kolinaa ja pauketta etenkin aamuisin.
Aamupala oli käyttäjäkokemusten perusteella kovin kehuttu ja ihmiset sitä hehkutti netissä, mutta ei se mikään kummoinen ollut sitten. Ihan perus aamupala, jossa ei mitään spesiaalia. Itse asiassa jopa kehno. Perus munakkaat, pekonit, leivän päälle juustoo ja makkaraa ja vihannesta. Norjalaiseen tapaan erilaisia hilloja ja muita omituisia levitteitä. Leipää yhden sorttia ja selkeästi purkista tulleita croissantteja. Toki sitä söi ennemmin kuin nälässä olisi ollut, mutta hotelliaamiaisilta odottaa aina niin paljon, niin harmittaa sitten, kun se onkin pettymys. First world problems.
Smarthotel Tromso.
Selli.
Tiistai valkeni onneksi aurinkoisena, vaikka alunperin näytti, että koko perilläoloajan sataisi vettä. Lähdin 11 maissa kaupungille. Olin vähän etukäteen jo ottanut selvää, mitä kaupungista löytyy ja päätinkin heti ensimmäisenä lähteä Tromsobrua-sillan toiselle puolelle kohti Fjellheiseniä eli maisemahissiä, joka veisi korkealle ylös. Tromssan keskustahan sijaitsee saarella, Tromsøya, kuin Manhattan ikään. Saarella sijaitsee keskusta ja lähialueita, sekä mm. lentokenttä.
Niin kaunista!
Sillasta sen verran mainittava, että hieman reilun kilometrin pituisena siltana, jonka kaide oli läpinäkyvä, oli se pahin koettelemukseni taas hetkeen. En tiedä, mikä on silloissa tai rappusissa, jossa on jotain läpinäkyvää, en vain kykene niihin. Kun olin menossa kohti mannerta, jouduin kävelemään kävelylaidan oikeaa reunaa, joka tottakai oli kaiteen puoleinen ja olin vähintään kuolla. Se tunne, kun jalat koko ajan meenaavat pettää alta ja lähes pyörryttää. Sama efekti on myös vaikka sellaisilla metallisilla ristikkorappusilla, joista näkee läpi. Tai parvekkeenkaide, joka ei ole täysin umpinainen. Kuolema iskee.
Painajainen.
Sillan toisella puolen oli heti vastassa Jäämerenkatedraali, Ishavnskatedralen, eli Tromsdalenin kirkko, kaupungin ja koko Pohjois-Norjan yksi suuria nähtävyyksiä. En ole silleen kirkkoihminen, että minun olisi pakko kirkoissa päästävä käymään, mutta kyllä sitä yleensä ulkomaanreissuilla jossakin kirkossa piipahtaa. Nytkin pihaan asti pääsin, kunnes huomasin, että ilmeisesti siellä oli alkamassa hautajaiset, sillä mustiin pukeutuvia vaelteli sisään ja pihassa oli ruumisauto. Jätin siis sisätilat rauhaan.
Ishavnskatedralen.
Fjellheisenille pääsi siis kävellen oikein kätevästi sillan yli ja omakotitaloalueen läpi. Näki samalla myös hieman paikallista asumistyyliä. Mukavia taloja, isoja taloja. Supermarkettia ja Essoa. Ihan normaalia elämää. Hissiasema oli talojen keskellä. Ylös olisi päässyt toki myös kävellenkin kaunita metsäisiä vaellusreittejä pitkin, mutta olin ihan farkkulinjalla liikenteessä, eikä siis tehnyt mieli alkaa hikoilla, joten jonotin tunnollisesti lipun hissikyytiin. Hintaa edestakaiselle matkalle tuli 210 kruunua eli n. 22 euroa. Hissit ainakin seinäinfon mukaan menevät puolen tunnin välein, mutta kyllä sieltä nytkin tuli pari hissiä peräjälkeen, koska kaikki eivät mahtuneet ensimmäiseen. Ehkä turistikaudella tekevät extra-ajoja.
Ylhäällä oli niin hienoa! Niin kaunista! Koko Tromsoyan saari levittäytyi näkökenttään, sekä paljon muuta paljon pitemmälle. Vuonon huippu on täynnä polkuja ja siellä voisi vaellella loputtomiin. Itse tyydyin tallustelemaan vain hieman lähiympäristöä, katselemaan maisemia ja istuskelemaan parilla kivellä. Täytyy myöntää, että sinne ylös saapuessani ja nähdessäni sen valtavan kauniin maiseman, vuorenhuiput, maat, meret – olin onnelinen ehkä ensimmäisiä kertoja koko Norjassa olon aikani. Ylipäänsä pois pääseminen Oksfjordin pienestä hiljaisesta kylästä ihmisten ilmoille, kaupunkiin, ja vielä niin kauniiseen kaupunkiin, se teki niin hyvää. Sai olla anonyymi, sai olla turisti, sai olla. Vain olla.
Lähdin takaisin keskustaan vajaa pari tuntia ylhäällä oltuani. Sillan yli pääsin hengissä ja mieli oli kiva. Turisteja tosiaan oli, ihanaa oli olla yksi heistä. Otin ilon irti tästä ja puhuin englantia joka paikassa, koska pystyin. Pikku tauko norjan kielestä teki ihan hyvää. Kiertelin ja kaartelin, katselin kauniita taloja, otin kuvia. Pysähdyin katukahvilaan kahville ja suklaakeksille, ostin kirjakaupasta kirjoja. Parasta kaupunkilomilla on vain päämäärätön vaeltelu ilman sen tarkempia suunnitelmia. Pysähtyy sinne, minne halua ja piipahtelee putiikeissa jos toisissa.
Kauniita puutaloja kylä täynnä.
Keskustan pääkatu Storgata, jonka varrella suurin osa liikkeistä ja kaupoista sijaitsi, oli pääasiassa vain kävelykatua.
Koska hotelli oli niin lyhyen matkan päässä, kävin siellä välillä pienen hetken pötköttelemässä ja viemässä ostoksia pois. Olin bongannut aiemmin yhden sushipaikan, joka jäi kiinnostamaan.
On tiettyjä asioita, joita en ole koskaan tehnyt. Monet niistä olen jo tämän kesän aikana korkannut ja olen voittanut itseni monen monta kertaa. Mutta silti on ollut tiettyjä juttuja. Yksi niistä on yksin syömään meneminen. Lounas nyt menisi, en usko, että siinä olisi mitään ihmeellistä, ihmiset lounastavat ihan vain siksi, että syödä pitää, ja kahvilla nyt yksin olen käynyt ennenkin, mutta illemmalla syömään meneminen yksin. Siinä on jotain melko epämukavaakin. Omituista. No, ei kello ollut siis kuin jotain 17.30, kun syömään suunnistin, että ei tässä nyt kamalan jännästä kellonajasta ollut kyse, mutta silti. Kohteeksi valikoitu Rå Sushi -niminen sushiravintola (http://www.raasushi.no/). Astuin sisään ja sanoin: ”Table for one, please.”
Otin alkupaloiksi edamame-papuja ja juomaksi lasillisen rieslingiä. Juoman tarjonnut tarjoilija sanoi, että valitsemani viini oli sitten hyvin makeaa, johon sanoin vain, että joo se passaa hyvin, yritin esittää kuin tietäisinkin jostain jotain, ennen kaikkea viineistä. No olihan se viini kamalan makeaa, liian, mutta join toki, koska itse valitsin.
Toki valitsin sen siksi, että se oli halvin listalta.
Sushit oli hyviä, valitsin 16 palan setin, jossa oli vähän kaikkea. Ravintola oli muuten melko tyhjä, parissa pöydässä pari seuruetta ja myöhemmin tuli joku pariskunta selkeästi treffeille. Itse somettamisen ohella yritin salaa katsella muita ja olla niin mukavasti kuin yksin nyt voi olla.
Vajaan tunnin sain tuhlattua aikaa spektaakkeeliin nimeltä yksin illallisella, jonka jälkeen kävelin hitaasti kaupungin läpi kohti hotellia. Liikkeet olivat sulkeutuneet jo klo 18 ja ihmisiä huomattavasti vähemmän, satunnaisia siellä täällä. Pitkä päivä takana, joten ihan hyvillä mielin lopettelin päiväni minäkin siihen. Kirja käteen ja peiton alle.
Eilen eli toisena matkapäivänäni Tromssassa satoi vettä, kuten olin osannut jo odottaakin. Nukuin kamalan huonosti jostain syystä, enkä olisi millään sitten jaksanut herätä kellonsoittoon, kun vihdoin olin unta saanut. Pötköttelin aamupalan jälkeen ihan huolella sinne asti, kunnes piti kirjautua ulos huoneesta. Koska varsinaisia suunnitelmia ei ollut, kello oli vasta 12 ja laiva takaisin lähtisi vasta 18.30, niin varasinpa itselleni sitten leffalipun. Kello 14 alkaisi näytös elokuvaan nimeltä Love, Simon, josta olin kuullutkin paljon hyvää. Siinä välissä kävin kahvilla ja vähän kiertelin. Huonosta yöstä johtuen olin ihan lopenuupunut ja oli kyllä maailman parhain tunne hautautua leffateatterin pehmeään penkkiin, joka kaiken lisäksi taipui lepoasentoon! Pelkäsin, että nukahdan sinne, mutta oli kyllä sen verran ihana elokuva, että se vei täysin mukanaan, eikä ollut pelkoakaan, että olisi uni vienyt kesken kaiken. Suosittelen ehdottomasti!
En minä oikeasti jalat penkin selkänojalla ollut. Tästä vain sai hyvän kuvan some mielessä.
Elokuvan jälkeen oli vielä pari tuntia aikaa. Sää oli yhä kurja, eikä ollut mitään mielenkiintoa ostoskeskuksissa lorvia, niin suunnistin hotellini vieressä olevaan pitseriaan syömään, eipähän tarvitsisi sitten laivassa käydä syömässä. Casa Inferno (http://www.casainferno.no/) osottautui äärimmäisen kivaksi italialaiseksi pitseriaksi. Pääruoat olivat pelkkiä pitsoja, mutta alkupaloja ja jälkiruokaa löytyi. Pitsat oli lajiteltu kahden otsikon alle; pizze rosse ja pizze blanche. Koska olen hieman juntti, en ollut koskaan kuullutkaan termistä pizze blanche eli valkea pitsa, joka tarkoittaa pitsaa ilman tomaattikastiketta pohjalla. Valitsin sen, koska löytyi niin hyvillä täytteillä oleva vegepitsa. Artisokkaa, herkkusieniä, mozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja. What can go wrong? Eikä mennytkään, oikein hyvä oli! Kyllä se tomaattikastike olisi toki tuonut hieman enemmän makua sinne, mutta en valita. Otin vielä cappucinon jälkkäriksi.
Kuudelta laivasatamaan saavuttuani olikin Hurtigruten jo asemissaan ja kyytiin sai astua. Tiesin jo heti, minne suunnistaa ja sainkin ihan hyvän paikan löhötuoleilta Explorer-baarin puolelta. Kuulokkeet korviin ja kirjan lukuun. Sillä tavalla sitten kulutunkin kahdeksan tunnin laivamatkan ja saavuin yöllä kahden maissa Oksfjordin satamaan ja kotiin.
Tai ”kotiin”. Ei tämä kodilta tunnu, vaan paikalta, jossa nyt aikaa vietetään. Oli kyllä äärimmäisen ihanaa olla reissussa, käydä muualla, nähdä ihmisiä, nähdä uusi kaupunki. Tykkäsin Tromssasta kyllä kovin paljon, mielellään sinne matkustaa uudestaankin. Jos joskus uudestaan päädyn, aion kyllä ottaa vaelluskengät mukaan ja lenkkeillä maisemahissin sijaan ylös, buukkaan valasbongausristeilyn ja kaikkea muuta, mihin nyt ei aika, raha tai muutkaan resurssit riittäneet. (Eikä valaita siellä tähän vuodenaikaan ilmeisesti voikaan bongata, jos oikein luin.)
Kai se tästä suihkuun lähdettävä. Hyvää juhannusta sinne Suomeen siis! Älkää nyt tänäkään vuonna hukkuko!
