I have news, finally!

Tieto on saapunut! Blogillani on tulevaisuus!

Tänään, tällä päivämäärällä, olen allekirjoittanut työsopimuksen ja anonut samalla virkavapaata ajanjaksolle 4.6.-2.9.18. This shit is getting real. Viime viikolla sain yhteyshenkilöltäni mailin, jossa hän tarjosi minulle paikkaa hoitokodista Loppa-nimisestä kunnasta. Tarkemmin sanottuna Lopan hallinnollisesta keskuksesta Øksfjordista, Lopan isoimmasta kylästä. Kylä toki itsessään ei järin iso ole, Wikipedian mukaan asukkaita on n. 500! Alunperinhän toiveeni oli Tromssa, mutta toki aloin tutkia tätäkin mahdollisuutta. 

Kylä on pieni kalastajakylä vuonojen keskellä Jäämeren rannalla. Sijainti ihan tuolla ylhäällä! Matkaa Tromssaan noin parisensataa kilometriä, lofooteille n. 400 kilometriä (jos karttaa tutkimalla osasin oikein laskeskella). Wikipedia kertoi muitakin hauskoja faktoja, kuten sen, että sieltä löytyy yksi (1) kahvila ja yksi (1) pubi. Mutta se, mikä sinetöi päätöksen, aiheutti Googlen kuvahakuun meneminen. Härregud! Siellä on juuri sen näköistä kuin toivonkin tulevan kesäkodissani olevan! Vuorenhuippuja, turkoosia vettä (oikeasti!), vuonomaisemaa, yötöntä yötä ja siellä keskellä se pienen pieni kylä. 

Ilmoitin, että otan paikan vastaan. 

Jouduin vielä muutaman päivän odottamaan, koska kuulemma se hoitokodin johtaja oli nyt poissa ja pystyy vahvistamaan paikkani vasta palattuaan 15. päivä tätä kuuta. Tämä vahvistus tuli kuitenkin hieman aikaisemmin, kun eilen sain sitten sähköpostia yhteyshenkilöltäni, että onneksi olkoon, minut on palkattu Loppaan! Työsopimus tuli tänään sähköpostissa, jonka allekirjoitin sähköisesti miltei samantien. Asunnon kuulemma järjestelee se hoitokodin pomo. Rekryfirman yhteyshenkilöni vannoi, että mukavia asumuksia on heillä tarjota. Lentolippujakin on jo varailemassa, ehdotti 3.6. sunnuntaita. Pyysin, josko pääsisin jo 2. päivä, jotta kerkeäisi hetken asettua aloilleen. 

Uskomatonta, että olen tässä pisteessä. Että nyt, se minun pieni hullu päähänpisto, on vienyt minut tilanteeseen, jossa minulla on tiedossa kolme kuukautta ulkomailla. Norjassa. Vuoristossa. Todennäköistähän on, että tulen tylsistymään kuollakseni noin pienessä kylässä, jossa ei juuri mitään tekemistä varmaan ole, mutta yritän ottaa sen omanlaisena joogaretriittinäni tuolla komeissa maisemissa. Ja onpahan ainakin kokeiltu! Kevyemmät vaelluskengät lähtee nyt hankintaan, jotta voin kaiken vapaa-aikani tarpoa pitkin rinteitä siellä. Pitemmät vapaat haluan reissata Norjassa. Jos löydän seuraa. Ehkä ujona ihmisenä nyhjötän illat yksin netissä roikkuen, mutta luulen, että pääasia on nyt siinä lähtemisessä. Että minä lähden, minä uskallan lähteä.

Laitoin tosiaan samantien virkavapaahakemuksen vetämään ja sen ympäröin kesäloma-anomuksilla. Viikko ennen ja kolme viikkoa jälkeen. Yhteensä neljä kuukautta poissa leipätyöstäni. 

Muutkin asiat tässä ohessa on saatu kuntoon. Löysin mukavan vuokralaisen kesäksi tähän asuntoon koko kolmeksi kuukaudeksi. Koiralla tosiaan hoitopaikka myös tiedossa. Verotoimistoonkin soitin ja sain vähän vinkkiä, miten toimia. (Nyt, kun sopimus on allekirjoitettu ja siellä oli palkkalukemia vähän tiedossa, minun pitää ilmoittaa nyt sitten verotoimistoon edes suurin piirtein kuukausipalkkani ulkomaan tuloksi, josta sitten minua verotetaan. Norjaankin joutunen maksamaan veroni, se pitää vielä selvittää, että kuinkas se tapahtuu. Vuoden päästä sitten, kun tulee veroehdotus, laitan sinne sen määrän, mitä olen veroja Norjaan maksanut, ne ilmeisesti tulee hyvityksenä takaisin, koska kaksoisverotus eli ne kuitenkin ilmeisesti kumoavat toinen toisensa. Vähän nämä vielä epäselvää, mutta eiköhän ne saa jotenkin ratkottua.)

Huhhuh, ihan hiki tässä tulee, kun ajattelee tätä kaikkea. Nyt ihan hyväkin, että kaikki on tapahtunut melko verkkaisesti, niin on ollut aikaa järjestellä. Ja että aloitin tämän projektin jo alkutalvesta. On voinut opiskella kaikessa rauhassa tätä kaikkea. Tulevaisuudessa tämä kaikki tulee olemaan niin paljon helpompaa.

Nyt sitten ehkä se jännittävin asia hetkeen, eli joutunen julkistamaan tämän blogin myös tutuilleni. Julkinenhan tämä on koko ajan ollutkin, mutta on ollut paljon helpompaa kirjoittaa, kun on kirjoitellut niin sanotusti tuntemattomille. Mutta erehdyin Facebook-päivityksessäni paljastamaan, että blogi löytyy jo, kun eräs tuttava sitä ehdotti, niin nythän siellä on kaikki haluamassa linkkiä tänne. Että tervetuloa vaan, tutut ja tuntemattomat! Täällä minä huutelen!

Ja aion huudellakin. Nyt, kun on oikeasti tulossa jotain, mistä kirjoittaakin. Stay tuned, folks!