Luonnon ihmeet
Yksi niistä asioista, mitä tänne tullessa odotin, oli keskiyön aurinko. En ole koskaan kokenut sitä. Itä-Suomessa kasvanut, Helsingissä viime vuodet viettänyt ei vain sellaista pääse näkemään normaalissa arjessaan. Eikä Lapin matkailustakaan kesällä ole kokemusta. Kävin rippileirin Kittilässä kyllä kesäkuussa joskus ennen ajanlaskun alkua, mutta en muista silloinkaan moista ihastelleeni.
Tähän asti ollut kelit melko kurjat, sadellut päivästä toiseen ja pilvistä ja harmaata. Mutta vihdoin alkaa päivä paistaa tännekin ja aurinko alkanut näkyä yhä enemmän ja enemmän. Ja vihdoin eilen illalla se tuli kunnolla! Aurinko! Lähdin töistä noin vartin yli kymmenen illalla, Suomen aikaa yli yksitoista, ja aurinko porotti ihan täysiä meren yllä. Oli niin kaunis ilta, hiljainen, tuuleton. Hiljakseltaan kävelin töistä kotiin, ei ketään tullut vastaan (harvoin tulee muutenkaan).
Onhan se pitkä ilta tässä vaiheessa kesää etelämmässäkin Suomessa, aurinko laskee joskus klo 22 vai miten lienee? Mutta nyt näytti kyllä siltä, ettei ihan hetkeen laske. Ja eihän se laskenut! Tulin kotiin, söin iltapalaa, viritin olkkarin telkkariin Netflixin päälle (kämppis oli yövuorossa) ja katselin siinä ihan rauhassa. Kello eteni ja yhtäkkiä se olikin puoli yksi, yöllä, Suomen aikaa puoli kaksi, ja aivan täysi auringonpaiste ulkona yhä. Ihan mahtavaa!
Kello 00.30, Suomen aikaa 01.30.
Toki en sitten myöskään rauhoittunut nukkumaan lainkaan, koska olin sekä ihan fiiliksissä auringosta, jota halusin vain tuijotella, että valoisuuden vuoksi ei tuntunut myöskään yhtään myöhältä. Vaille kaksi maltoin sitten nukahtaa. Onneksi on pimennysverhon tapainen huoneessa sekä unimaski, ilmanhan ei tulis nukkumisesta mitään.
Toisillehan tämmöiset asiat ovat ihan arkipäivää, ja monet tällaiset kokeneet, mutta minä täällä katselen tätä kaikkea, poroja kadulla, lumihuippuja, yöttömiä öitä kuin lapsi ikkään! Hienoahan täällä on luonnon puolesta, siitä ei pääse mihinkään.
Tällaista näkymää toissapäivänä katselin olkkarin ikkunasta.
Heräsin kasin jälkeen jo, kun kämppis tuli yövuorosta. Unet jäi vähän vähäiseksi, mutta ihan hyvä aika se oli herätä, jotta on jotain omaa aikaa ennen iltavuoroa. Tosin voi olla, että tää aamu menee vain pötkötellessä, oon ihan superväsynyt. Kävin sitä paitsi eilen kunnon lenkillä mäkijuoksuineen ja askelkyykkyineen ennen iltavuoroa, tänään voi olla välipäivä. Vaikka aurinko paistaakin.