1 kk jäljellä
Se ois toukokuun 1. päivä. Vappupäivä. Luojan kiitos en harrasta vappuperinteitä, kuten puistopiknikkejä, koska sää ollut ihan karsea. Sen sijaan kävin leffassa, kohteena Call me by your name ja voi luoja, että oli ihana! Jotenkin haikea, mutta niin ihana. Ihana ihana ihana. Haluaisin nähdä samantien uudestaan! Ei oo suotta kehuttu pitkin somea ja kyliä.
Enää tämä kuukausi Suomessa jäljellä tänä keväänä. Todennäköisesti matkustuspäiväni tulee olemaan 2.6. lauantai. Ehdottivat, että 3.6., mutta pyysin edes yhtä päivää aikaa tutustua paikkaan, joten jospa se olisi sitten tuo lauantai. 4.6. siis alkaa ne työt. Hetkellisesti pohdin autolla menoakin, sillä autosta olisi niin hyötyä siellä taatusti, mutta en jaksa ottaa itselleni yhtään ylimääräistä stressiä mm. Norjan tiemaksujen suhteen. Google kun kertoi, että sellaisia olisi tiedossa. En jaksa. Lennetään. Ja toivottavasti tutustutaan itse kohteessa sellaisiin ihmisiin, joilta saa tarvittaessa autoa lainaan.
Kysyin, millä pääsen Altasta Oksfjordiin (en saa koneellani muuten norjalaista ö:tä tehtyä, joten joutunen välittää kirjoittamaan suomalaisittain). Laivalla. LAIVALLA. Vuonojen välistä köröttelen paatissa. Mahtavaa.
Asiat alkavat olla jo pikkuhiljaa paketissaan. Kämppä vuokrattu, koira menee parin viikon päästä testihoitoon kesäpaikkaansa, kesälomat myönnetty. Palaan omaan työhöni tosiaan syyskuun lopulla, tuntuu hurjalta. Asuntoa joutunen hieman pakkailemaan, sillä sovittiin, että huonekalut jää, mutta etenkin kaiken henkilökohtaisen vien pois. Tai pakkaan ainakin tuonne varastotilaani säilöön. Mm. Marimekon astiani taidan viedä pois, vaikka ei ne kovin turvassa omassakaan käytössä ole, nimim. aina hajotan/tiputan kaiken. Ikkunoita voisi yrittää pestä ja jos saisi lainattua työkaverilta höyrypesuria, jotta saisin sohvaa putsattua. Jotain koiranjättämää eritettä siitä saattaa löytyä. Jonkin sortin testipakkauksen voisi suorittaa jossain vaiheessa, jotta ei mene siihen, että edellisenä iltana alan pohtia, mitäs otan mukaan. Matkalaukkuongelmakin pitää ratkaista. Isältäni saisin kyllä lainaan perus matkalaukun, mutta onko sellaisen kanssa rasittava matkustaa? Etenkin, jos jotain laivamatkaakin tiedossa. Kunnon rinkka olisi pop, mutta itselläni on vain tuollainen 40-litrainen iso reppu. Ei siihen mahdu. No, pitää testailla ja katsella. Uudet kevyemmät vaellus/maastolenkkarit hankittava, yhdet Salomonin on kiikarissa. Palkkapäivä pitää vain odotella eka. Puhelinliittymän ajattelin vaihtaa sellaiseen, jolla rajaton netti myös pohjoismaissa, joten ei tarvitsisi sellaista stressata. Pääsis päivittää insta storiesia heti rajojen ylityttyä.
Kun viimeksi mainitsin siitä, että tutuille kerroin tästä blogista ekan kerran, on tullut kynnys kirjoittaa. Tuntuu jotenkin nololta kirjoitella tietäen, että tätä lukee myös joku, joka tietää minut. Varsinkin kovin henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen ainakin jää pois, edes osittain. Tosin enpä kovin salaisia juttuja ole tähänkään mennessä kirjoittanut. Mutta tietää ainakin, että tulee keskityttyä enemmän juuri tähän itse asiaan, ja unohtaa ehkä sitä omaa elämää sieltä taustalta pois. Niistä voi kirjoitella itselleen sitten vaikka.
Mutta muuten toivon, että uskaltaisin ja jaksaisin kirjoitella säännöllisestikin. Ja että saisin kirjoittamiseen rentoutta ja sitä omaa tatsia. Vähän tönkköä ollut tähän asti ehkä, liian kliinistä ja sellaista, no, ei minulle tyypillistä tekstiä. Ehkä se minun persoona täältä puuttunut. En tunnista itseäni tekstistäni. Pitäsköhän miun kirjottaa murtteella tai jottain, jotta löytäsin itteni? Toivottavasti se vielä löytyy!
No, näillä eväillä siis toukokuuhun lähdetään. Ja kuukauden päästä sitten kirjaimellisesti lähdetään! Apua! Aika tulee niin loppumaan kesken. Toivotaan, että siinä vaiheessa, kun aika loppuu kesken, elämä vasta alkaa.
Nyt pitäis vaan oppia se ruotsi vielä tässä. Satuin huomaamaan, etten kyllä osaa sitä ollenkaan. Ne tulee niin inhoamaan minua siellä.
