Viihteellä
Vapaa-aika, mitä se on? Näinhän sitä työssä käyvänä tavataan sanoa. No, täällä se on kaikki ne vuorokauden muut tunnit, mitä mulla ei mene töihin. 24 tunnista se on 16 tuntia käytettävissä – mihin?
Koti-Suomessa töiden ohella aikani kuluu koiran ulkoilutukseen ja koulutukseen, kaupassa käyntiin, ruoan laittoon, asunnon siivoamiseen, kavereiden näkemiseen, asioilla käymiseen, julkiseen liikenteeseen, Facebookissa roikkumiseen. Suurimman loven kaikesta ajasta vie ehdottomasti se koira. Joka päivä vähintään tunti, ellei kaksikin isommin ulkoilua ja treenailua sekä lisäksi aamu- ja iltapissalenkit. Töiden jälkeen kotiin suoraan ja pihalle. Toisinaan harrastuksiin hänen kanssan lähdetään vähän kauemmaksikin, siihen saadaan tuhlattua oikeastaan sitten kaikki aika, mitä töistä liikenee.
Täällä..no, minulla ei ole koiraa. Kauppoja on tasan yksi, jossa käyn kerran, pari viikossa. Kävelymatka sinne noin viisi minuuttia. Työmatkaan menee taas noin 10 minuuttia. Asunnosta löytyy tiskikone, tiskata ei tarvitse. Televisiota en täällä katso, koska norjalaiset kanavat ja asunnon kohtuu suppea kanavatarjonta. Huoneen siivoamiseen menee noin puoli tuntia maksimissaan. Yleiset tilat pysyy kunnossa yhteisvoimin kämppäkaverin kanssa. Kavereita vapaa-ajan viettoon ei juuri ole. Tottakai voi aina lähteä kylästä pois, mutta se vaatii enemmän aikaa kuin vain töiden jälkeisen ajan, joten siihen en nyt puutu.
Joten töiden jälkeen minulla vapaa-aikaa on huomattavasti enemmän kuin kotona. Mitä minä täällä oikein sitten teen?
Lenkkeily ja vuorten valloitus. Se on aktiviteetti numero yksi. Kun hyvä sää koittaa ja aikaa on, tulee melko varmasti lähdettyä aina ulos. Myös ilman koiraa. Hapen puute on fyysistäkin, mutta toisinaan henkinen tukehtuminen tähän muutaman neliön huoneeseen pakottaa lähtemään. Joko reippaasti hiki pintaan maantien piennarta pitkin edes takaisin, vakiomatka on yleensä noin 8-9 km. Tai sitten lähden vaakatasosta ylöspäin ja kiipeilen tuonne viereiselle vuorelle suunnasta tai toisesta, ja päivän rohkeustasosta riippuen korkeammalle tai matalammalle.
Sanotaanko, että niitä hyviä säitä ei ole kuitenkaan ihan liiaksi ollut (esimerkiksi käytännössä koko kesäkuun satoi vettä), jonka vuoksi sisätilatekemistäkin on täytynyt keksiä. Eikä siellä lenkeilläkään jaksa nyt tuntitolkulla putkeen muutenkaan olla. Tässä vaiheessa mukaan sitten astuukin suoratoistopalvelut, kuten vanha kunnon Netflix. Ja tottakai kirjat.
Koska nyt on kerrankin saanut ihan huoletta ilman huonoa omaatuntoa vain maata ja katsoa tahi lukea, eikä eräs kiharakarvainen koirapoika tuijota vieressä ja vaadi leikkimään, niin olen ottanut tästä ilon sitten irti. Kun ei ole sitä omaa arkea, mihin kaikki aika uppoaa, niin on todellakin voinut kunnolla paneutua rentoutumiseenkin. Tässä onkin tullut luettua tähän mennessä nyt neljä kirjaa, viidettä aloittelen (tämä on myös koko vuoden saldoni tähän mennessä, että siihen verraten olen varsin ahkeroinut). Elokuvia takana muutama ja uusia televisiosarjalöytöjä on maratoonattu urakalla.
On siis tullut tehtyä sen verran hyviä viihdemaailman löytöjä, ja ajattelinkin jakaa ne myös teille, jos vaikka joku toinenkin saa näistä jotain virikettä itselleen! Sateisten päivien iloksi, yksinäisten iltojen lohduksi tai krapulalääkkeeksi. Tai ihan vain, jos se Suomen hellekesä alkaa jo kyllästyttää, eikä ulkoilma kiinnosta pätkääkään.
Olkaat hyvät, Kati suosittelee:
1. HasBeen (Yle Areena)
Yle Areenalta löytyvä suomalainen musiikkimaailmaan perustuva HasBeen on tullut katseltavaksi Areenaan jo maaliskuussa 2018 ensimmäisen kerran, mutta itse löysin sarjan vasta tällä viikolla, kun etsin yövuorossa jotain katsottavaa. Instant koukuttuminen. Sarjassa on jo toinen kausi julkaistu nyt kesäkuussa ja viimeinen jakso tulee ilmeisesti Areenaan katsottavaksi 27.7. Myös Yle TV 2 puolella sarjaa näytetään. Jos on ulukomailla, kuten itse, et voi katsoa Areenan ohjelmia koneelta, mutta puhelinsovelluksen kautta ei ollut ongelmia, jos ei pieni ruutu häiritse.
Sarja kertoo 20-vuotiaasta Niklaksesta (Johannes Brotherus), joka on ollut teini-ikäisenä musiikkikilpailun voitettuaan kovan luokan teinitähti ja kilpailuvoiton myötä saanut levytyssopimuksen. Ensimmäinen levy möikin 100 000 kpl, jonka vuoksi pojalla oli kovin loistokas musiikkiuran alku, mutta toisen levyn flopattua levytyssopimus oli päättynyt. Nyt Niklas yrittää tavoitella mainetta ja mammonaa edelleen, mutta erilaiset yritykset menestyä kosahtelevat yksi toisensa jälkeen. Näyttelijänuraa yritetty, myös parhaan ystävän Sallan (Mimosa Willamo) musiikin tekemistä viritelty ja lähes breikattu. Mutta vain lähes.
Tykkäsin tosi paljon sarjasta! Oli raikas, erittäin hyvin näytelty, hyvät roolihahmot, hyvät näyttelijät, täynnä hassuja pikku cameorooleja eri julkisuuden henkilöiltä. Harvoin pidän suomalaisista sarjoista tai elokuvista, koska minusta ne ovat aina hieman väkinäisesti näyteltyjä, mutta nyt oli hyvin aitoa ja realistista. Erittäin hyvin roolitettu! Jaksot pituudeltaan vaihdellen kymmenestä minuutista 20 minuuttiin. Toisi sanoen kerralla ahmittavissa koko sarja. Ja koska koen henkisesti olevani aina noin 20-vuotias, koin olevani kovinkin kohderyhmää, vaikka oikea ikä mahdollistaisi noiden nuorten äitinä olemisen. Jos oisin ollut teiniäiti. Pikkuvikoja.
Ohessa oleva traileri kertoo muuten kakkoskaudesta, että jos nyt ei halua sitten spoilaantua, toki voi jättää katsomatta. Mutta ei ole niin vaarallista, vaikka katsookin.
https://www.youtube.com/embed/GKaB5j6i8wkTraileri täältä.
2. Good Girls (Netflix)
Toinen itselleni tuntematon uutuus löytyi vanhasta kunnon Netflixistä. Kaipasin jotain ns. kevyttä hömppää, mutta ei kuitenkaan mitään aivotonta. Jotain, mitä katsoa jaksosta toiseen. Netflix and chill, tiiättekste. Silmieni eteen hypähti Good Girls. Ensimmäisestä jaksosta lähtien riippuvuussuhde muodostettu tähänkin.
Sarja on Netflixin omaa tuotantoa (Netflix originals). Tällä hetkellä on vain yksi kausi julkaistu, eli kovin uudesta sarjasta on siis tosiaan kyse. IMDB:n mukaan kakkoskausi olisi tulossa vuonna 2019.
Tarina kertoo kolmesta naisesta. Kaksi heistä sisaruksia, jokainen heistä äiti. On yksinhuoltajuutta, on pettävää aviomiestä, on sairasta lasta. On monenmoista ongelmaa, ja moneen ongelmaan ratkaisuna olisi myös raha. Jota heillä ei oikein kenelläkään ole. Pienestä päähänpistosta lähtenyt rikoskierre vie naiset monen moisiin tilanteisiin ja paluuta niin sanottulle kaidalle tielle ei oikein näytä olevan. Tämän kaiken ohella kulissia olisi kyettävä pitämään yllä, ettei perheet vain aavistelisi mitään. Tarinoita sepustetaan sille, mistä suuret summat rahaa yhtäkkiä tulevat.
Mitäpäs tästä kertoisin. Oikein hyvä sarja tämäkin! Hyvin käsikirjoitettu, hyvin näytelty, hyvät roolihahmot ja esittäjät. Samat litaniat. Hyvää huumoria, moneen kertaan nauroin. Ei tämä kuitenkaan mikään valmiiksi naurettu komedia ole. Ehkä musta komedia ennemmin? Draamasrja? Sarjassa pääosia eli näitä kolmea naista esittävät Christina Hendricks, Mae Whitman ja Retta. Jokainen ilahduttavan erilainen roolihahmoiltaan, sekä ihan jo fyysiseltä olemukseltaan. Aitoja, erikokoisia ja -näköisiä naisia.
https://youtube.com/watch?v=kbjIaPzODs0
3. Sharp Objects (HBO)
Tämä on vähän varovainen suosittelu, mutta melko varmasti tulen suosittelemaan jatkossakin. On nimittäin vasta julkaistu uutuus, josta on tähän mennessä tullut vain yksi jakso HBO Nordiciin. Kyseessä on amerikkalainen draamasarja, joka kertoo toimittajasta nimeltä Camille (esittäjänään ihana Amy Adams), joka palaa töiden merkeissä vanhaan kotikaupunkiinsa kirjoittaakseen juttua selvittämättömistä lasten murhista. Taustalla omia traumoja, kylää pitkään ravistellut mysteeri, lievä alkoholismi, flashbackeja menneisyyteen, hankala äitisuhde. Ei mikään kevyt, tunnelmaltaan lievästi ahdistava ja painostava, tyypillinen pikkukaupunkimaisuuden tuoma tunnelma. Menee jatkoon, etenkin, kun nyt ikisuosikkini Handmaid’s Talen kakkoskausi päättyi, ja tarvitsen jotain ahdistavaa tilalle. Joskin mikään ei mene ahdistavuudessaan Handmaidsien tasolle, mutta ehkä ihan hyväkin.
https://youtube.com/watch?v=DgljcMqPG98
4. Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You), Jos olisit tässä (After You) ja Still me
Seuraavaksi luetaan! Ajattelin hömpännälkäisille nyt ehdotella tämmöistä trilogiaa, joka on brittiläisen Jojo Moyesin käsialaa. Päädyin ostamaan lähtöpäivänä Helsinki-Vantaan lentokentältä pokkarin, jossa oli kaksi kirjaa samassa, Kerro minulle jotain hyvää (2012) ja Jos olisit tässä (2015). Minulla on tapana aina reissuun lähtiessä ostaa lentokentältä matkapokkari mukaan. Se on jännä, miten aina reissun päällä on aikaa lukea kirja, vaikka luulisi sitä aikaa tarvittavan enemmän siihen uuteen paikkaan tutustumiseen. Mutta reissussa aika on kyllä aina vähän laajempi käsite kuin kotiarjessa. Sitä vain on, enemmän.
Kerro minulle jotain hyvää eli englanninkieliseltä nimeltään Me before you on tehty myös elokuvaksi. Se kertoo Louisa Clarkesta, hieman höpsöstä, boheemisti pukeutuvasta brittiläisestä tytöstä, joka on koko ikänsä asunut pikkukaupungissa, eikä muusta ole juuri haaveillut. Takana usean vuoden tavallisen tasainen suhde ja työ kahvilassa on tuonut tasaista, järkkymätöntä turvallisuutta arkeen. Kunnes kahvila suljetaan ja Lou joutuu etsimään uuden työn, etenkin, kun hän on perheensä pääelättäjä. Perheellä tarkoittaen hänen vanhempiaan, siskoaan ja siskon vahinkolasta. Työvoimatoimiston kautta hän päätyy henkilökohtaiseksi avustajaksi reilu kolmekymppiselle Willille, joka on neliraajahalvaantunut moottoripyöräonnettomuudessa muutama vuosi takaperin. Loun tehtävä on lähinnä olla Willille seurana ja saada hänet jälleen innostumaan asioista, tekemään juttuja, elämään.
Vastaavanlaisia tarinoita on tehty kirjoiksi ja elokuviksi ennenkin, monen mielessä ehkä aivan järisyttävän hyvä ranskalainen Intouchables ensimmäisenä. Tämä ei yllä laadultaan ihan samaan, mutta toisaalta ei tarvinnekaan, koska tottakai on oma tarinansa, vaikka samanlaiset lähtökohdat olisivatkin. En millään haluaisi luokitella asioita naisille ja miehille sopivaksi, mutta voisi sanoa kyseessä olevan niin sanottu chic lit-kirjallisuuden laji. Kyllä siellä rakkaustarinaakin on mukana. Mutta on se silti vakavahenkisempi kuin vaikka Himoshoppaajat.
Kyseisen kirjan jälkeen Loun tarina jatkuu vielä kahden kirjan verran jatko-osissa Jos olisi tässä ja Still me. En sen tarkemmin kerro sisällöistä, koska ensimmäisen kirjan tarina määrittelee jatko-osienkin kulkua ja tällöin spoilaisin. Päädyin ostamaan kolmannen Tromssassa ollessani paikallisesta kirjakaupasta, kun huomasin sen hyllyssä ja että tosiaan oli kolmas osa kyseiseen tarinaan. En tiedä, onko Still Me-kirjalle suomenkielistä nimeä, nyt en hätäpäissään googlettamalla löytynyt, mutta ainakin englanniksi löytyy, jos suomenkielistä versiota ei ole vielä tehty. Kyseessä tänä vuonna julkaistu kirja, joten voi olla, että suomenkielinen käännös vasta tuloillaan.
Ohessa vielä traileri elokuvaan, jonka olen myös nähnyt. Toki jos haluaa kirjat lukea, älä katso traileria, jotta voit muodostaa omat mielikuvasi pääosaesittäjistä ja heidän ulkonäöstään. Tosin täytyy sanoa, että elokuvassa Louta esittänyt Emilia Clarke on täsmälleen sellainen kuin kirjaa lukiessa päässänsä kuvittelee.
https://www.youtube.com/embed/Eh993__rOxATraileri täältä.
Hirveän korkealentoisia suosituksia ei nyt ollut tarjolla, mutta en ole kovin korkealentoinen itsekään. Pääasia, että viihtyy!
Toki olen täällä ollessa katsonut myös Frendit jälleen kerran alusta loppuun kaiken ruoanlaiton ja touhuamisen ohella, Suitsin Netflixiin tulleen kuudennen kauden, useamman jo ennen nähdyn elokuvan ja jalkapalloa. Kyllä, jalkapalloa. Ei siltä voi missään välttyä. Katsonnassa on tällä hetkellä myös Affairin neljäs kausi, joka alkoi HBO:lla muutama viikko sitten ja ehkä se Westworldin toinen kausi pitäisi katsoa myös, kun ekakin on jo nähty. HBO:lla kiinnostelee myös hieman sarja nimeltä Patrick Melrose, kuullut siitä hyvää.
Onneksi on aina virtuaalimaailma, mihin upota. Vain 9,90 e/kk!