Andy Weir: The Martian (Yksin Marsissa)

Ensimmäisenä kirjana Helmet-lukuhaastetta varten starttasin Andy Weirin ”The Martian”-teoksen kohtaan 35.”kirjassa ollaan avaruudessa”. Ekaksi tämä valikoitui ihan käytännön syistä, sillä löytyi jo meidän kirjahyllystä ja mieheni on lukenut tätä niiiin kauan että ajattelin että kai se on jotenkin niin vaikee ja vaatii ikuisuuden – mutta kappas, hurautin ekassa päivässä jo ohi hänen kirjanmerkistään 😀 Tosin täytyy kiitellä tässä vaiheessa että joulunpyhät tarjosivat oikein hyvän lukurauhan.

 

 

Kirjan julkaisemiseen johtanut aikajatkumo antaa toivoa jokaiselle meistä julkaisemisesta haaveilevalle pöytälaatikkokirjoittelijalle – asiat voivat lutviutua parhain päin tavalla taikka toisella. Weir lähetteli käsikirjoitustaan monelle kustantamolle, turhaan. Otettuaan monet pakit siltä taholta päätti hän lopulta vuonna 2011 julkaista teoksensa omakustanteisena e-kirjana. Aluksi hän olikin julkaissut tarinaa luku kerrallaan ilmaiseksi omilla nettisivuillaan ja sai fanikannan synnytettyä sitä kautta. Tältä taholta nousikin toive teoksen julkaisemista kokonaisuutena, joten Weir lisäsi Martianin Amazonin Kindleen halvimmalla mahdollisella hinnalla jonka asettaa saattoi (0.99$) ja pian teosta olikin myyty kymmeniä tuhansia kappaleita! Jännästi nyt kustantajatkin heräsivät Martianin menestykseen ja lähestyivät tällä kertaa Weiriä. Kohta kirjasta olikin tehty sopimukset niin äänikirjaa kuin teoksen uudelleenjulkaisua varten ja pian leffaoikeudet seurasivatkin perässä. Näin olikin Weirin kansainvälinenkin menestystarina valmis!

Kirjan suomennettu nimi kertookin, mistä on kyse: Päähenkilö, astronautti Mark Watney, on tehtävällä Marsissa kunnes surkeiden sattumusten sarjan myötä huomaa jääneensä yksin planeetalle. Siitä alkaakin tämän modernin Robinson Crusoen (voisko nykyaikana ees haaksirikkoutua muualle kuin ulkoavaruuteen?) selviytymiskamppailun seuraaminen.

 

SPOILERIVAROITUS!

Kirja alkaa Markin päiväkirjamerkinnöillä Marsissa ja kuvittelinkin kirjan olevan kokonaan minä-muotoon kirjoitettu. Muutamaa lukua myöhemmin kuitenkin esitellään myös muut tarinaa kuljettavat hahmot – NASAn tiimi Maassa, Watneyn mukana ollut miehistö avaruudessa ja pariin otteeseen myös kokonaan ulkopuolinen, kaikkitietävä kertoja, joka avaa kirjan tapahtumiin johtaneita seikkoja, kuvailemalla esim. ympäristön tapahtumia.

Weir itse on erityisen kiinnostunut tieteestä ja tarina eteneekin sitä kautta: huomaa kyllä että taustatyö on tehty todella huolella ja Weirin pyrkimys on ollutkin miettiä millaiset mahdollisuudet nykyisen teknologian avulla olisi tilanteessa selviytyä. Tämä on ehdoton vahvuus tarinassa, mutta samalla muodostuu sen heikkoudeksi – tarina olikin hyvin tekemiseen keskittyvä ja kuvaili tarkoin tapahtumia, mutta henkilöhamot jäivät pintaraapaisuiksi.

Kyllä, monen sadan sivuinen voihkiminen tilanteesta olisi voinut olla myös aika puuduttavaa luettavaa, mutta kuitenkin itse olisin kaivannut jotain enemmän. Nyt Watney jäi sen verran etäiseksi, että minulle oli melko yhdentekevää selviytyisikö päähenkilö vai ei, mikä ei ole mielestäni kovinkaan vahvan tarinan merkki. Valitettavasti hahmojen pinnallisuus päti läpi kirjan kaikkiin kertojiin. Edes vähän voimakkaammin esiin tuodut tunteet olisivat vahvistaneet kovasti sidettä hahmoihin, sillä en pitänyt päähenkilöstä tämän perusteella – Watney oli melko ärsyttävä wiseass ja typerien vitsien murjoja, eikä sen kummemmaksi kehittynyt kirjan edetessä. Jos edes osan siitä tarmosta, jolla kuvailtiin perunoiden kasvattamista ihmiskakan avulla tai pitkiä kemiallisia reaktioita olisi käyttänyt hahmon kehittymiseen, olisi lukufiilikseni varmasti ollut toinen. Huokailinkin ääneen jossain sivun 280 paikkeilla, että ”miksi tämä kirja ei lopu jo”. Todettakoon, että vähän tämän jälkeen kertomuksen vauhti taas kiihtyi ja loput sivut menivätkin sen verran vauhdilla että aiempi epätoivoni unohtui.

SPOILERIT PÄÄTTYY!

 

 

Suosittelen kirjaa erityisesti henkilöille, joita luonnontieteet ja avaruus kiehtoo – valitettavasti en itse kuulu tähän kategoriaan. Kirjassa kuvaillaan paljon kemiaan ja fysiikkaan liittyviä asioita, ovathan nämä Maassa itsestäänselvyytenä pidetyt asiat toisin Marsissa/avaruudessa. Harvoin sanon tätä, mutta luulen että leffa olisi minulle parempi vaihtoehto ja oma fiilis kirjan päätyttyä olikin että ”no tulipahan luettua”. Leffa on kyllä paljon kehuja saanut, myös niiltä jotka kirjan ovat lukeneet, ettei tarina ole missään nimessä kärsinyt siitä kuten joskus valitettavasti tapahtuu. Omalla katselulistallakin tämä kyllä on, kunhan tuo mieskin saisi kirjan joskus viimeisteltyä…

 

”Also, I have a duct tape. Ordinary duct tape, like you buy at a hardware store. Turns out even NASA can’t improve on duct tape.”