Carl-Johan Forssen Ehrlin – Kani joka tahtoi nukahtaa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan ”18.Lastenkirja” valikoitui kaiken mediahypetyksen jäljiltä Carl-Johan Forssen Ehrlinin ”Kani joka tahtoi nukahtaa” – tämän pitäisi olla mestariteos jolla tainnutetaan pahimmatkin riekkujat matkalle kohti höyhensaaria. Vaan kuinkas meillä kävikään?

 

 

Kirjailija on omalta taustaltaan käyttäytymistieteilijä ja NLP-valmentaja, ja on käyttänyt näitä taitojaan luodessaan sadun Kalle-kanista, joka tahtoi nukahtaa niiiiin kovin. Kirja sisältää tarinaan liittyvät lukuohjeet ”tehosteineen” (haukottele). Ensi alkuun tuntuu vähän hassulta, sillä kirjassa on tietoisesti muodostettuja, mutta arkikieleen kummalliselta tuntuvia lausemuotoja jne. Olisi tosin mielenkiintoista päästä katsomaan myös ruotsinkielistä alkuteosta, onko käännöksellä miten paljon merkitystä.

Ensimmäisen illan perusteella kirja ei osoittautunut sellaiseksi menestystarinaksi, mitä odotin kehujen perusteella. Meillä tosin lapsi (nyt 3v.) on aina nukahtanut todella helposti (vien omaan huoneeseen, peittelen, valot pois, soittorasia laulelemaan ja that’s it), joten tämä ehkä toimikin käänteisesti tällä erää 😀 Tosin iltasadutkin hoidetaan meillä useimmiten ennen sänkyyn lähtöä. Itse oon ajatellut, että on kivempi että tarinasta voi keskustella jos jotain jää mielen päälle, eikä heti pitäisi yrittää nukahtaa. Koira tosin oli täysin tajuton tarinan jälkeen, että tepsi ainakin johonkin – ja omat ”tehoste”haukotuksenikin muuttuivat kyllä yhä aidommiksi loppua kohden…Mutta niin, lapsi ei nukahtanut, kuunteli tarinan jotenkuten läpi möyrien ja yrittäen leikkiä sängyssään.

Päätin kuitenkin kokeilla useamman illan ajan. Ei toiminut. Useimmiten turhauduin itse kesken kirjan, kun lapsi aloitti levottoman hyörinän ja pyörinän ja lukeminen loppui siihen. Uskon kyllä, että tämä kirja on todella toimiva jos a) lapsen sänkyyn rauhoittamisen kanssa on ongelmia ja b) kun lapsi tottuu tarinaan. Nyt oli meidän pojalla ainakin mielessä ihan liikaa kysymyksiä ja itselleni oli helpompi ratkaisu lopettaa kesken kirjan, koska nukuttamisessa ei mitään ongelmaa ole. Muistaakseni jossain suositeltiinkin, että kirjaa kannattaa lukea jo pienemmillekin lapsille, juurikin niin että rutinoituminen tarinaan ja sen sisältöön tapahtuu. Tosin meillä on ollut niin kamala kyselykausi menossa, että mikä tahansa kirja sängyssä kuunneltuna olisi varmasti voinut saada tuon levottomuuden käyntiin ihan samalla tavalla.

En ihan varauksetta siis neuvo hankkimaan välittömästi, mutta suosittelen kuitenkin testaamaan! Meiltä tämä kirja lähtee ilahduttamaan ystäväperhettä, jossa on iltahetket olleet huomattavasti tuskaisempia nukutuksen suhteen.