kuussa tuulee

Hei! 

 Minulla on iltaisin tapana istua parvekkeella viltti hartioilla, juoda yrttiteetä ja hengittää iltaa, joka pikkuhiljaa tummuu yöksi. Nyt ilmassa tuoksuu syksy ja se kirpeä tuoksu muistuttaa varhaisista kouluaamuista. Aamuista, jolloin nenänpää tuli punaiseksi ja yliopistolle pyöräilessä ihasteli puita ja mietti, että olisi sittenkin pitänyt ottaa lapaset. 

 Eräänä iltana näin valtavan kauniit revontulet. Koko taivas leimusi vihreänä, valomyrsky oli hurjan kaunista katseltavaa. Otava yritti itsepintaisesti tuikkia tulten alta, mutta valtaisat revontulet peittivät sen hetkeksi. Tuijotin taivasta mykistyneenä, sillä vaikka nyt starttaa lappielämän kolmas vuosi, ovat revontulet pysytelleet näkymättömissä tai minä en ole vain tarpeeksi usein muistanut tuijottaa taivaalle. 

  Jostain syystä Haloo Helsingin Kuussa Tuulee liikuttaa minua, vaikka en erityisesti pidä koko yhtyeestä. Ennen minua puhuttelivat virsien sanat, toki edelleen, mutta nyt etsin sanoja myös erilaisista kappaleista. Jotkut vaan kolahtaa ja niin lujaa, ja ihan kuin sanat olisi kirjoitettu juuri minulle. Joku osaa itseäni paremmin sanoittaa sen, mitä tunnen ja toivon. 

” ei pitäis liikaa yrittää
et saisin jonkun itsestäni pitämään.
Tiedän mitä oon ja mitä teen, 
ja jos sä sen näät, et pysty ohi menenään
ja kaikki  voi joskus rikkoutuu.
Mutta ainakin olin hetken ehjempi 
kuin moni muu.” 

 

” mä heitin turhan pelon kauas pois, 
et sydän vihdoin jotain tuntea vois
Nyt seison reunalla, 
mä olen valmiina”

 Vaikka laulun voisi tulkita olevan kertomus rakkaudesta ja sen löytämisestä, minulle se kertoo tarinaa elämästä. Suurin oivallus itselleni on ollut se, ettei elämän tarkoitus ole toisten miellyttäminen, vaan oman elämänpolun löytäminen. Kumarrellessasi yhdelle, pyllistät toiselle – miellyttää täytyy vain itseään. 

 Ei ole väärin tuntea. Ei ole väärin olla eksyksissä, epätoivoinen, ahdistunut ja pelokas. Ei ole väärin olla surullinen, sillä kaikki tunteet on ihmiselle annettu. Kokemukset ovat yksilöllisiä, mutta ihminen tarvitsee kuuntelijaa jolle voi kertoa, että näin minä tunsin ja näin minä tämän koin. Minun elämäni on näyttänyt sen, ettei yksikään tunne ole turha. Ahdistuksella ja surullakin on ollut merkitys, ja vaikka on kliseistä sanoa niin, todellista onnea tuntee aidommin kun on ensin käynyt pohjalla. Kun on pimeää, sumu on niin sakeaa, ettei löydä ketään tai mitään, tarvitsee ihminen toivoa. Kliseistä edelleen, mutta sumua seuraa aina selkeys ja se, että näkee kirkkaasti ja pitkälle. 

 Haluan sanoa vielä jotain sinulle, joka olet tänään surullinen : mene ulos, hengitä puhdasta ilmaa ja laita kuulokkeista kuulumaan Kuussa tuulee. Älä ikinä menetä toivoasi, sillä asiat järjestyvät. Muistan, miten paljon minua ärsytti silloin kun minulle hoettiin, että kaikki järjestyy, sillä ei mikään tuntunut järjestyvän! Luonto on siinä mielessä viisas, että se pakottaa ihmisen oppimaan kärsivällisyyttä. Kaikki eivät tapahdu hetkessä, aikaa kuluu, sitä kuluu liikaa, toisinaan taas liian vähän. Jokainen voi joskus mennä rikki, mutta niistä palasista aletaan sitten kokoamaan juuri sinua. Jokainen särmä ja kulma sinussa on ennalta tarkkaan mietitty, mikään sinussa ei ole turhaa. Ole ylpeä jokaisesta mutkasta ja matkasta, jotka olet jo kulkenut. Minä olen ylpeä sinusta. 

 Sillä lähde vain elämään. Jotain mahtavaa ja hyvää tapahtuu vielä.