Epätäydellisen täydellistä

Moi!

 Kello raksuttaa kohti aamua ja mä en saa unta. Olen aika kova stressaamaan joten seuraavan päivän tentit tai tärkeät jutut vie minulta kyllä aika tehokkaasti yöunet. Ja kun asioita pohtii yksin pimeässä huoneessa, saavat ne ihan valtavat mittasuhteet. Siksi on ehkä parempi nousta ylös, lueskella vähän ja mennä vaikka lämpimään suihkuun. 🙂 

  Olen aika paljon viime aikoina niin sanotusti tutkiskellut itseäni. Olen jo parin vuosikymmenen ajan yrittänyt saada selkoa siitä, kuka minä olen ja ennen kaikkea mitä minä haluan. Psykologit kai käyttäisivät tähän sanaa identiteettikriisi vaikka ei minulla mitään kriisiä ole. Olen onnellisempi kuin aikoihin! 

 Mutta on kiinnostavaa, että itsestään löytää jatkuvasti jotain uutta. 

 Ehkä suurin ja maata tärisyttävin oivallus on ollut se, että minä olen sittenkin ihan ok tyyppi. On huomattavasti helpompaa ja onnellisempaa tallustella täällä pallon päällä kun ei koko ajan soimaa ja vihaa itseään. 

 Vielä jonkun aikaa sitten uskoin täysin siihen, että minun elämäni ei koskaan voi olla onnellista ja hyvää, sillä minussa on niin suuri virhe. Uskoin siihen että ansaitsen kyllä kaiken paskan, epäonnistumiset ja kompastelut. Vihasin sitä tyttöä, joka ei osannut hymyillä valloittavasti, pitää yhden hengen showta ja olla sellainen ihminen jota kaikki vain yksinkertaisesti rakastavat. Halusin olla jotain enemmän ja parempaa. Sosiaalisempi, kauniimpi, iloisempi, innostuneempi, hauskempi… en oikeastaan nähnyt itsessäni mitään sellaista, jotka olisi voinut nimetä positiivisin adjektiivein. 

 On varmaan sanomattakin selvää, että tuolloin ajattelumaailmani oli täysin sekaisin ja olin eksyksissä. Enää en ikinä puhuisi itselleni sillä tavalla kuin aikaisemmin puhuin. Enää en solvaa, hauku, lyttää, pilkkaa tai vihaa itseäni sillä oivalsin jotain: 

           Elämä on huomattavasti täydempää kun tulet toimeen itsesi kanssa. Sinä itse olet se, joka kulkee mukanasi viimeiseen asti. 

 

 Elämän voi elää kahdella tavalla. Joko niin, että tekee siitä epämiellyttävän uskottelemalla itselleen, ettet ole minkään arvoinen. Sen voi elää myös niin, että opettelee näkemään itsessään ja samalla myös muissa jotain hyvää ja ainutlaatuista. 

  Minä en osaa oikein esittää mitään muuta kuin sitä ihmistä jota olen. Se on äärimmäisen hyvä juttu, sillä aidoissa ihmisissä on munaa. Olen oikeasti aika positiivinen ihminen vaikka uskoin pitkään että minulla on asennevamma. Olen poikaystäväni mielestä kaunein silloin kun minussa ei ole mitään ylimääräistä, meikkinaamiota tai tekohiuksia. Silloin kun uskallan olla haavoittuvaisimmillani, rakastaa syvästi, innostua ja päästää joku lähelleni, olen kaunis. 

  Minulla on suuri sydän ja empatiaa sen verran että sitä voisi jakaa maailman päättäjille ja niille, jotka vetelevät maailman ihmisiä naruissaan. Minulla on taito kuunnella ja puhua, lohduttaa ja jakaa. En ole kovin puhelias, mutta jos keskustelen minulle merkityksellisistä asioista, en osaa olla hiljaa.

 Olen äärimmäisen herkkä. Itken paljon ja usein. Stressaan ja hermoilen, jätän asiat viime tippaan. En pidä kovista äänistä ja viihdyn hyvin yksin.

Minun on helppo tutustua ihmisiin ja toisinaan taas se on maailman vaikein asia. 

Olen ystävällinen ja vihaan huutamista. Asiat täytyisi minun mielestäni sopia lempeästi puhumalla, ei huutamalla. Osaan olla maailman ärsyttävin marttyyri. 

 Olen samaan aikaan kunnianhimoinen mutta se tyyppi, joka luovuttaa ensi metreillä jos sukset lipsuvat liikaa. Toisinaan minulla on sisua ja tahtoa, toisinaan sitä ei ole lainkaan. 

 Haaveilen paljon ja isoista asioista, mutta minulla ei ole aina riittävästi rohkeutta toteuttaa haaveita. Olen kaikkimulleheti-tyyppi joka ei häpeile sitä, että välillä livahtaa ali siitä, missä aita on matalimmillaan. 

 

 Ehkä tärkeintä on se, että oppii elämään myös niiden ei niin imartelevien puoliensa kanssa. Niitä meistä takuulla löytyy, mutta uskon että niitä kauniita ja hyviä asioita löytyy tuplasti enemmän. Meillä on vain taipumus unohtaa ne hyvät asiat itsestämme ja tuijottaa liikaa niitä asioita, jotka eivät ole miellyttäviä. Me tarvittaisiin pieni muutos siihen mistä suunnasta itseämme tarkastelemme. 

  Jokainen on mahtava, ainutlaatuinen kokonaisuus. Niin siisti tyyppi, ettei toista samanlaista löydy. ♡

KUVA PINTEREST