Mitä voimme oppia Forrest Gumpilta?
Heippa!
Ehdottomasti hienoin elokuva ikinä on Forrest Gump. Katsoin sen äskettäin loppuun, sillä olen halunnut nauttia siitä mahdollisimman pitkään: katsoa pätkä kerrallaan. Se on sydäntäsärkevän kaunis tarina elämästä ja kaikesta siitä, mikä on tärkeää.
En halua tässä koko elokuvan/kirjan juonta kuvailla, sillä se on yksinkertaisesti sellainen tarina että mikään ei tee sellaiselle kunniaa. Katsokaa elokuva siis itse tai lukekaa kirja ( kirjoittanut Winston Groom). Pääroolissa loistaa Tom Hanks, joka on yksikertaisesti loistava.
Forrest Gump on vähä-älyinen ja yksinkertainen mies, joka jakaa mielellään elämäntarinaansa tuntemattomille ihmisille. Hänen elämänsä alkaa koulukiusattuna rampana, jonka jalkoja ympäröi rautaiset tuet. Hän saa kuitenkin yhden hyvän ystävän, Jennyn, jota Forrest rakastaa koko elämänsä ajan.
Eräänä päivänä tapahtuu kuitenkin ihme: yhtäkkiä Forrestin jalat eivät ole enää rikki ja hän pystyy juoksemaan. Siitä lähtien Forrest juoksee: hän juoksee Vietnamissa, hän juoksee petyttyään rakkaudessa koko Amerikan halki, mutta oikeastaan hän juoksee ilman syytä sillä” Halusin vain juosta”.
Hänestä tulee sotasankari, maailmankuulu pöytätenniksen pelaaja ja hän pääsee tapaamaan presidenttiä.
Vietnamissa hän ystävystyy katkarapualuksesta haaveilevan Bubban kanssa, joka tietää kaiken katkaravuista. On myös lutnantti Dan, jonka hengen Forrest pelastaa. Lutnantti menettää jalkansa ja Bubba henkensä, mutta alkaa koko loppuelämän kestävä ystävyys ja lupaus, että jonain päivänä Forrest omistaa katkarapualuksen ja lutnantti Dan toimii aluksen perämiehenä. Ystäviä Forrestilla on kolme: Jenny, Bubba ja lutnantti Dan. Enempää niitä ei tarvitse, yksikin hyvä ystävä riittää.
” Kaikki muovaavat kohtalonsa itse. Ihmisen on tehtävä parhaansa sillä mitä Jumala hänelle antaa”
Ei ole aina helppoa ymmärtää se, että me jokainen olemme itse vastuussa elämästämme. Emme voi sysätä sitä muiden elettäväksi emmekä syyttää muita siitä, jos elämä ei tunnu tarkoituksenmukaiselta. Luulen niin, että elämän tarkoitus on juurikin se oman kohtalon muovaaminen. Että meille on annettu viisaus ja taito tehdä elämästämme hyvää ja onnellista. Elämä on Jumalan tai mihin kukanenkin uskoo, antamaa ja se on elettävä viisaasti. Ei sitä kannata tuhlata harmitteluun ja jossitteluun, pelkäämiseen tai vihaamiseen. Forrest on yksinkertainen, mutta hirvittävän hyväsydäminen mies. Hän ei tuhlaa elämäänsä voivotteluun siitä, ettei hänelle ole annettu älyä, hän tekee elämästään hyvää niillä korteilla jotka hänellä on. Älykkyyden sijaan Forrest on saanut kyvyn olla rohkea, olla oma itsensä häpeämättä sitä, kuka hän on.
” Äiti sanoi, että mennyt on jätettävä ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Siksi minä kai juoksin”
Mennyttä ei voi saada takaisin ja virheitä ei voi korjata. Se on niin yksinkertaista. Olisi viisasta suhtautua menneeseen muistoina ja kokemuksina, ei sellaisena, joka pitää meitä otteissaan ja estää meitä elämästä. Menneisyyden vuoksi minun on edelleen vaikea uskoa siihen, että minä riitän ja että minä olen tarpeeksi. Se vaikuttaa minuun edelleen, vaikka en haluaisi, mutta ihmisellä on pitkä matka kuljettavana. Omaa suhtautumista asioihin voi muuttaa, vaikka menneisyyttä ja ympäristöään ei.
” Joskus sade loppui ja tähdet tulivat esiin”
Joskus tarvitsee aikaa, jotta näkisi taas tähdet. Minä tarvitsin monta vuotta pimeyttä jotta näkisin taas auringon. Uskon vakaasti siihen, että vaikeilla kokemuksilla on oma tarkoituksensa. Niitä ei anneta meille turhaan. Minä uskon siihen, että kova työ palkitaan ja että maailmaa pyörittää laki, jota kutsutaan karmaksi. Kun on toiselle hyvä ja kiltti, saa sen varmasti moninkertaisena takaisin.
” Minä puhua höpöttelin ja Jenny kuunteli”
On tärkeää kuunnella. Jos ei koskaan pysähdy kuuntelemaan toista, menettää paljon. Jos ihmiset eivät olisi kuunnelleet Forrestin kertomuksia bussipysäkillä, he eivät koskaan olisi kuulleet inspiroivaa kertomusta. Jos koskaan ei kuuntele sydäntään, elämä tuskin ikinä tulee olemaan sellaista, mistä on haaveillut.
” En ole fiksu mutta tiedän mitä rakkaus on”
Vaikka Forrest ei ole fiksu, hän osaa rakastaa. Hän rakastaa Jennya silloinkin, kun Jenny ei vastaa kirjeisiin tai kun Jenny jättää hänet yksin. Hän ei aina tiedä missä Jenny on, mutta ajattelee häntä koko ajan, toivoo että Jennyllä on kaikki hyvin.
Rakkaus ei katso ulkonäköä, ikää, seksuaalista suuntautumista, ihonväriä, kieltä tai mitään sellaista, mitä me usein käytämme ihmisten lokeroimiseen. Olen ennenkin kirjoittanut, että rakkaus ei koskaan voi olla väärin, jos se tekee onnelliseksi.
” Jos tarvitset jotain, olen aina lähellä”
Välittäminen on sitä, että on lähellä toista ihmistä. Että auttaa, kuuntelee, on vierellä silloinkin kun ympärillä kaikki tuntuu romahtavan. Materiaa enemmän ihminen tarvitsee toista ihmistä. Jos elämästä puuttuu tuki ja turva, sitä ei täytetä uudella autolla tai kalliilla laukulla.
” Jenny. En tiedä kumpi on oikeassa, äiti vai lutnantti Dan. En tiedä onko meillä kaikilla kohtalomme vai lennämmekö vain ympäriinsä tuulen pyörittämänä. Ehkä molemmat olivat. Ehkä kumpikin tapahtuu yhtä aikaa.”