tervetuloa 2018
Heippa!
Meidän uuden vuoden vastaanotto on kulunut kotosalla. Kaupungin ilotulitus, paistettiin kinkku (kun taloudessa on yksi albanialainen, joka voisi syödä kerralla vaikka lehmän, kolmen kilon kinkun ostaminen on riski), syötiin hyvin ja avattiin skypeyhteys Albaniaan. Kuten aikaisemmin kirjoitin, uusi vuosi on Albaniassa tosi tärkeä juhla. Mulle uuden vuoden juhliminen ei ole kamalan tärkeää, usein se vain aiheuttaa turhaa stressiä siitä, että pitäisi kehitellä jotain arjesta erottuvaa ja löytää hauskaa seuraa.
Parasta vuoden vaihtumisessa on se, että kaiken voi aloittaa alusta. Lohdullista. Voi luvata itselleen pyhästi, että vuoden vaihteen jälkeen sitä muuttaa huonot tapansa (liiallisen sohvalla lojumisen, kännykän tuijottamisen toisen tuijottamisen sijaan) ja sisällyttää arkeensa uusia kehittäviä tapoja (suurin piirtein joka ikinen päivä tulen siihen lopputulokseen, että pitäisi lukea enemmän eikä vain katsoa telkkaria). Sitä jotenkin melkein puhkuu voitontahtoa ja sinnikkyyttä, joka kylläkin karisee sitä mukaa kuin uusi vuosi kuluu. Mutta tärkeintä on, että yrittää. Olisi kylläkin kaiken kannalta parempi, jos keksisi jonkin ratkaisun sille, että muutokset olisivat pysyviä, eivätkä vain väliaikaisia.
Vuodelta 2018 odotan sitä, että universumi, tai millä sitä korkeampaa voimaa voisi kutsua, antaisi niitä asioita, joita toivon: rauhaa, tasapainoa, haasteita, sitkeyttä, rohkeutta, kasvua, voimaa. Vuonna 2018 valmistun maisteriksi ja sitä ennen pitäisi löytää harjoittelupaikka. Annan itselle armonaikaa tammikuun toiseen päivään, sitten täällä alkaa ankara hakemusten ja gradun kirjoittaminen. Alkuvuosi siis ei päästä helpolla.
Toivon myös, että arkeen saisi sisällytettyä terveellisiä elämäntapoja ja että elämä kohtelisi lempeästi. Muistuttaisi tärkeästä. Että olisi yhtä paljon rakkautta kuin edeltävänä vuonna, ei kyllä haittaisi, vaikka rakkauden määrä lisääntyisi. Sitä ei koskaan taida olla liikaa.
Ihanaa uutta vuotta 2018! Toivottavasti siitä tulee edeltävää parempi 🙂
p.s Mulla on sellainen tunne, että tää blogi saattaa vaikka aktivoitua. On ollut ikävä kirjoittamista ja elämän sanoittamista.