Yötarinoita

20.11.2018 klo 2.57

Yöllä katoaa ajantaju. Ei tiedä onko nukkunut sekuntiakaan ja joka kerta kun laittaa vauvan nukkumaan, toivoo ettei se heti heräisi vaan nukkuisi edes pari tuntia putkeen. Pari tuntia unta kuulostaa ruhtinaallisen paljolta! Mietin baby bluesia ja sitä kuinka kauan ihminen jaksaa ilman kunnollisia unia. Vauva on torstaina kolmiviikkoinen ja kolmen viikon aikana olen saanut nukuttua kerran yön hyvin, muiden yöunien saldo on jäänyt muutamaan tuntiin. 

24.11.2018

Nukkuminen on ihanaa! Ollaan vauvan kanssa mummulassa ja Mumska ja Ukki ottaa vauvan hoiviinsa ja pääsen nukkumaan. Nukkumisen arvon ymmärtää vasta sitten kun hyvät yöunet eivät enää ole itsestäänselvyys. Nukun 10 h ja olen niin kiitollinen siitä miten kultaiset vanhemmat mulla on. Että 8 lapsen kasvattamisen jälkeen ne jaksaa silti touhuta ensimmäisen lapsenlapsen kanssa. Samalla oon niin kiitollinen siitä miten paljon meidän vauvalla on tärkeitä ihmisiä ympärillä. 

5.12.2018 klo 2.07

Selkään sattuu ja silmät painavat tonnin. Vauva on ollut huonolla tuulella ja ollaan itketty kilpaa. Eilen yritin nukuttaa vauvaa 8 tuntia. Valvottiin puoli viiteen ja sen jälkeen herättiin alle tunnin välein. Päivällä kannoin vauvaa olkapäätä vasten ja vauva itki ja itki ja itki. 

Nyt takana on muutama itkun täyttämä tunti. Vauva vaan itki, mikään ei kelvannut eikä mikään auttanut. Vihaan tätä. Vihaan näitä öitä ja niitä seuraavia sumuisia päiviä. Sitä että kävelen vauva olkapäätä vasten pitkin taloa ja sitä, että kun  vauva vihdoin nukahtaa, herää se viimeistään kymmenen minuutin päästä. Vihaan tätä väsymystä joka välillä tuntuu vievän ilon kaikesta. 

Me ollaan kyllä saatu hirveästi apua. Mun vanhemmat komentaa meidät välillä mummolaan nukkumaan.  Perhetyöntekijä käy kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan ja saan nukkua. Jos nyt saisi valita ottaisiko tonnin vai vaikkapa kuuden tunnin unipätkän, ei valinta ole vaikea. 

Ajalla ei enää ole mitään merkitystä. Aika on sitä että lasken tunteja siihen milloin saan nukkua. Iltaisin puoliso hoitaa vauvaa niin että saan nukkua kolmisen tuntia. En arvannut että vauva-arki olisi näin raskasta välillä. Että sitä on ihan poikki jo yhdestä lapsesta. Että elämä pyörii sen ympärillä että miettii milloin pääsee nukkumaan. 

Hyväntahtoiset neuvot väsymyksen selättämiseksi kuten nuku silloin kun vauva nukkuu, lähinnä ärsyttävät. Tämä vauva ei päivällä nuku, eikä kaikki vauvat todellakaan nuku vuorokaudessa enemmän kuin ovat hereillä! 

Välillä kaikki tuntuu menevän aina vaikeamman kautta eikä mitään elämässä saa helpolla. Tuntuu siltä että minun osa on saada kaikki haasteellinen. 

 

10.12.2018 klo 2.26

En tiedä onko tämä vain sattumaa, mutta vauva on nukkunut viime yön ja tänäänkin jotenkin paremmin kun olen laittanut vauvan illalla kapalopussiin. Viime yönä vauva nukahti klo 0.30 ja nukkui suurinpiirtein puoli kymmeneen heräten vain välillä syömään. Tänään olen saanut vauvan yöunille jo puoli kahdentoista aikaan ja se nukkui heti 3 h pätkän. 

Kun vauva nukkuu, ei itse aina osaa nukkua. Sitä nukkuu kamalan levottomasti ja näkee painajaisia, koko ajan odottaen milloin vauva alkaa itkeä. 

Mutta nämä pari hyvää yötä on antanut kyllä toiveita siitä että pikkuhiljaa meilläkin opitaan nukkumaan. Onneksi huonot yöt ja väsymys on väliaikaista ja jossain vaiheessa varmasti helpottaa! 

Jälleen olen kiitollinen meidän tukiverkostosta. Olin vauvan kanssa itsenäisyyspäivänä mummulassa ja sain nukkua yhden kokonaisen yön ja muina öinä pidempiä pätkiä sillä aikaa kun mumska ja pappa hoiti vauvaa. Mulla on kyllä ihan teräsvanhemmat, parhaat mahdolliset! Ne on sanoneet, että muistaa miten väsyneitä itse olivat kun niillä oli pieniä vauvoja eikä niillä ollut mitään tukiverkostoa. Niiden täytyi pärjätä yksin. Siksi ne haluaa auttaa ja olla tukena. Se tuntuu ihan hirveän hyvältä <3