Tärkeä oma aika

Heippa!

Oma aika on tullut entistä tärkeämmäksi äitiyden myötä. On hirveän tärkeää että välillä pääsee tuulettumaan ja tekemään asioita, joista tulee hyvä mieli. 

Oon äärimmäisen kiitollinen siitä että tämä meidän kotikaupunki on panostanut lapsiperheisiin. Saadaan perhetyöstä apua kerran tai kaksi viikossa, eikä se maksa meille mitään. Perhetyöntekijä tulee meille hoitamaan vauvaa kaksi tai kolme tuntia kerrallaan ja voin itse käyttää sen ajan nukkumiseen tai vaikkapa kahvilla käyntiin. Ollaan myös päästy miehen kanssa käymään yhdessä syömässä ja kahdestaan kaupassa. 

Perhetyöntekijät on täällä ihan kultaa. Alussa kun vauvan kanssa oli vaikeaa ja yöt valvottiin, oli ihanaa kun tiesi että aamulla tulee joku ja ottaa hetkeksi vauvan hoitoon ja pääsen nukkumaan. Jos vauva on nukkunut hyvin yöllä ja itsellä niin pirteä olo että jaksaa lähteä neljän seinän sisältä jonnekin, olen mennyt kirjastoon lukemaan aikakauslehtiä tai sitten pyöräillyt kahville läheiseen kahvilaan. 

Niistä muutamasta tunnista jonka saan viettää ihan yksin, osaa nauttia ihan älyttömän paljon. Tiedän että vauva on hyvässä hoidossa, eikä minun tarvitse huolehtia siitä miten vauvan kanssa pärjätään. Olen halunnut luottaa siihen että muutkin osaavat hoitaa vauvaa kuin minä. Se että pääsee itse välillä irrottautumaan kodista, tekee hirvittävän hyvää. 

Ne pienet hetket, jolloin ajattelee vain itseään, auttaa jaksamaan tätä intensiivistä arkea, jolloin vauva määrää tahdin ja sen miten päivä kuluu. Tarvitsen välillä muutakin ajateltavaa kuin sen että millaista vauvan kakka tänään on ollut ja olenko muistanut keksiä vauvalle tarpeeksi virikkeitä. Tarvitsen niitä hetkiä, jolloin kukaan ei tarvitse minua. 

En halua syyllistyä siitä että tarvitsen omaa aikaa. Mulla on onnellinen tilanne siinä mielessä että sitä aikaa aina järjestyy. Perhetyöntekijän, puolison ja oman perheen apu mahdollistaa sen että pääsen välillä irtaantumaan ja olemaan minä, en pelkkä äiti. Sen vuoksi olen myös halunnut opettaa vauvan syömään pullosta. Helpottaa arkea ja elämää ja etenkin omaa jaksamista kun joku muu voi välillä ruokkia vauvan. 

Oman ajan ottaminen ei ole itsekästä. Se on omien rajallisten voimavarojen säästämistä ja investointia jaksamiseen. Vauva tarvitsee jaksavan äidin!