aamulenkillä Sarasvuon opissa: viiden sekunnin sääntö
Heippa!
Aamut on mulle aina olleet sellaista aikaa, jonka mielummin kuluttaa kahvikupillisen ääressä, sisällä lämpimässä, mahdollisimman mukavasti. En todellakaan siis ole ollut mikään aamulenkkeilijä tai aamutreenaaja. Joskus olen kyllä yrittänyt lähteä salille seitsemältä aamulla, mutta se yritys on päättynyt siihen, että olen herätyskellon soidessa vain kääntänyt kylkeä ja jatkanut unia. Salilla rehkiminen ei todellakaan ole tuntunut mielekkäältä (ja jos totta puhutaan, harvoin se tuntuu mielekkäältä edes iltapäivällä.)
Sitten luin twitteristä Jari Sarasvuon Aamulenkistä, jota lukuiset ihmiset kehuivat. Aamulenkki on siis Sarasvuon toimittama podcast, joka ilmestyy aina maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina ja on kuunneltavissa klo 12 asti. Eli jos lenkille haluaa mennä, täytyy se tehdä aamulla. Aamusta tulee parempi, kun sen aloittaa raittiissa ilmassa, näin ainakin luvataan.
Tänään aamulla jätin puolison nukkumaan ja lähdin ulos. Täällä Raahessa tuulee AINA, mutta siinä tuiskussa ja viimassa tarpominen oli jotenkin ihanan tyydyttävää. Tämän aamuisessa podcastissa puhuttiin ryhtymisen salaisuudesta. Siitä että päivä on elämä pienoiskoossa. Se, mitä et tee nyt, et todennäköisesti tee myöhemminkään. Sanotaanko näin, että ainakin osui ja uppos!
Mulla on hirveän huono tapa jättää asioita huomiselle. Saan kyllä kaikki valmiiksi deadlineihin mennessä, mutta usein niin, että työskentelen sitten viimeisinä päivinä hampaat irvessä. On helppoa luvata, että huomenna minä parannan tapani ja teen radikaalin elämänmuutoksen. Tänään otetaan vielä iisisti. Huomenna meen salille ja joogaan ja meditoin ja kirjoitan hirveästi gradua ja olen paljon parempi ihminen. Tänään vielä saa laiskotella, syödä suklaata ja tuijottaa telkkaria. Tähän avun tarjoaa Mel Robbinsin kehittelemä the 5 second rule, joka ohjaa toimimaan heti, myös niissä tilanteissa kun tekeminen ei tunnu kivalta. Kun aivot saavat impulsin ja idean suoritettavasta tehtävästä, esimerkiksi siitä, että ihmiselle tekee hyvää lähteä aamulenkille, sinulla on viisi sekuntia aikaa toimia, ennen kuin impulsi kuolee. Eli jos jahkailet sen välillä, menetkö salille vai jäätkö tuijottamaan paratiisihotellia, ei ole vaikea arvata, kumpi idea voittaa. Yksinkertaisesti siis jos herätyskello aamulla soi, täytyy hypätä pystyyn heti, ei jäädä selaamaan sänkyyn puhelinta tai torkuttaa. Jos haluaa parantaa tapansa ja suunnata aamulla herättyään aamulenkille, täytyy lenkille rynnätä heti ennen kuin aivot ehtivät keksiä tekosyitä miksi sisälle jääminen olisi paljon parempi ja mukavampi vaihtoehto.
Mulle erityisesti tuo aikaisin aamulla herääminen on kamalan vastenmielistä (jos mulla on aamuvuoro, herääminen on suhteellisen helppoa, koska silloin on pakko herätä viideltä.). Oon kuitenkin monesti ajatellut, kuinka paljon sitä saisi aikaan jos heräisi pikkuisen aikaisemmin ja aloittaisi päivän hommat aikaisin. Silloin illalla jäisi aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle, tai miksei sitä vapautunutta aikaa aamulla voisi käyttää siihen, että lukisi kirjaa aamukahvia juodessa. Usein kuitenkin sammutan aamulla herätyskellon kun nukkuminen tuntuu heräämiseen verrattuna paljon paljon kivemmalta.
Sarasvuon mukaan tulevaisuudessa eläminen on yliarvostettua ja liika suunnittelu ja tulevaisuuteen tähyily estää toimintaa. ”Matkaa ei voida jatkaa sieltä missä ei olla, vaan siellä missä on”. Yksinkertaistettuna pitäisi siis keskittyä toteuttamaan tapojen muutosta tässä hetkessä, ei jäädä suunnitteluasteelle, miten tapoja voisi sitten huomenna muuttaa. Pitäisi siis keskittyä toimimaan nykyhetkessä, eikä siirtää asioita myöhempää varten. Liika suunnitelmallisuus lamaannuttaa. Esimerkiksi gradun tekemisessä saa aikaa järkyttävästi kulumaan siihen suunnitteluun, mutta itse tutkimustyö jää tekemättä tai sitä siirtää tulevaisuuteen.
Eli täällä on ainakin yksi jahkailija, joka aikoo ottaa opikseen aamulenkillä kuulemansa viisaudet ja toimia heti, eikä myöhemmin. ;)