äitiyslomasuunnitelmia

Moikka!

paper-3240768_960_720.jpg

Herätyskello soi kahdeksalta ja aamun ensimmäinen ajatus oli, että vitsit, minähän oon ”lomalla” melkein vuoden! Seuraavan kerran työt kutsuu elokuussa 2019. Ihan hurjaa, sillä sitä on tottunut opiskelemaan ja tekemään töitä ilman pidempiä vapaita. Siksi edessä oleva kesäloma ja äitiysloma tuntuu luksukselta, vaikka todellisuudessa tuskin nekään on täyttä lomaa 😉 Saan olla kotona, se on kyllä parasta!

Mutta mitä aion tämän pitkän loman aikana tehdä?

 

1. Teen gradun valmiiksi ja saan maisterinpaperit

Hehheh, mä oon kyllä elävä esimerkki siitä, miten gradun tekemistä voi vältellä hamaan tulevaisuuteen. Sinällään tällä ei olisi edes kamala kiire, sillä olen ihan aikataulussa opiskelujen kanssa. Haluaisin vain saada gradun tehtyä ennen vauvan syntymää! Sitten saisi vain keskittyä vauvaan ja vauva-arkeen. Ja silloin kun vauva nukkuu, saisi itsekin nukkua.

 

2. Luen

Lukeminen on aina ollut mulle tosi rakas harrastus, mutta valitettavasti jäänyt tosi vähiin viime aikoina. Illalla on helpompaa tuijottaa jakso lempparisarjaa kuin lukea sillä katsominen ei vaadi niin paljon keskittymistä. Lukeminen on järjettömän rikastavaa ja antoisaa, siksi haluaisinkin herättää vanhan harrastuksen henkiin. Kun opin lukemaan, luin suurinpiirtein kaiken minkä sain käsiini. Olen ajatellut, että lukemisen seurauksena opiskelu on aina ollut mulle aika helppoa ja vaivatonta ja mulla on kohtuullisen hyvä yleissivistys.

Rakastan uuden oppimista ja mulla on jatkuva tiedonjano. Aion siis lukea paljon omaa alaa käsittelevää kirjallisuutta, seurata uutisia ja pysyä ylipäätään kärryillä siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Näen maailman niin mielenkiintoisena paikkana, joten yhteiskunnasta kertovat tietokirjat päätyy usein kirjahyllyyn. Kulttuurit, yhteiskunnalliset rakenteet, uskonto, maailmankatsomukset ja ääri-ilmiöt kiehtovat. Äippäloma voikin olla aikaa, jolloin voi keskittyä myös itsensä kehittämiseen (hah tai sitten aikaa, jolloin itsensä kehittäminen ja maailman uutiset ovat viimeisenä mielessä ;))

 

book-3006768_960_720.jpg

3. Kirjoitan

Mua vähän harmittaa, kun en ole nyt raskausaikana juurikaan kirjoittanut ajatuksia ylös. Kirjoittelen kyllä päiväkirjaa, mutta en säännöllisesti. Blogiinkin kirjoittaminen on ollut tosi epäsäännöllistä. Kirjoittaminen on kuitenkin tapa ilmaista itseä ja laittaa välillä erittäin levottomat ajatukset järjestykseen. Kirjoittamisen avulla tekee tästä elämästä selkeämpää ja se auttaa keskittymään olennaiseen, löytämään uusia oivalluksia ja näkökulmia. Vauva-ajasta haluan myös sellaisia muistoja, jotka säilyvät ja joihin voi palata vaikkapa sitten kun vauva on kiukutteleva teini. Ja tänne blogiinkin olisi kivaa kirjoittaa arjesta ja sen iloista, miksei myös suruistakin, mutta myös yhteiskuntaa ja maailmaa pohdiskelevia tekstejä.

 

4. Kokeilen uusia reseptejä ja opettelen tekemään ruokaa

Oon luvannut miehelle, että nyt kun oon kotona, teen sille ruokaa. Ja aion opetella leipomaan pullaa. Pienenä oli ihan parasta tulla koulusta kotiin kun äiti oli leiponut pullaa. Lämmin pulla ja lasi kylmää maitoa on ehkä paras yhdistelmä ikinä! En hirveästi ole laittanut ruokaa, vaan mies hoitaa usein sen puolen. Mutta tykkään kyllä kokeilla uusia reseptejä. Ehkä musta vähitellen kuoriutuu sellainen kodinhengetär, joka leipoo pullaa ja silittää miehen bokseritkin… 😉

                                                                                 XXXXXXXXXXXXXXXX

Ensimmäisen lapsen kohdalla parasta taitaa olla se, ettei tiedä mitä odottaa. Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista vauva-arki on ja miten paljon vauva elämää tulee muuttamaan. Välillä sitä on vähän epävarma suurinpiirtein kaikesta ja miettii, et miten mulle annetaan vauva kun en osaa sitä hoitaa, mutta sitten saa taas jostain itseluottamusta siihen, että kyllä kaiken oppii ja me pärjätään varmasti. Olen yrittänyt ajatella, että kyllä muutkin on vauva-arjesta selvinneet, miksen siis minäkin.

Asioilla on myös tapana järjestyä. Puoliso sai vakituisen työpaikan just nyt kun sitä ehkä eniten tarvitaan. Eli me päästään ens syksynä Albaniaan, kun on vihdoin kesäloma ja mahdollisuus lähteä! Albanian perhekin saa sitten nähdä vauvan ja mä saan vihdoin ja viimein nähdä sen maan ja kulttuurin, missä mies on kasvanut.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *