en halua ja haluan elää kuin superjohtaja
Heippa!
Googlettelin tänään ajanhallintavinkkejä ja klikkasin itseni lukemaan Hesarin artikkelia:
Kiitos en halua. Minä haluan elää omalla tavallani, en tuntea syyllisyyttä siitä, että katson jokaisen salkkarijakson tai mielummin nukun aamulla pitkään kun herään jumppaamaan.
Toki Hesarin otsikko on hieman hämäävä. Tavallinenkin pulliainen saa artikkelia lukiessaan elämäänsä paljon huomionarvoisia vinkkejä.
Tai oikeastaan, olisihan huippujohtajien ajanhallintataidot ihan tervetulleita tähänkin arkeen, jossa tuntuu, että mitään ei ehdi tehdä. Iltaisin sitä huomaa, että to do-lista on yhtä pitkä kuin aamulla, eikä taaskaan ole muistanut postittaa niitä loppuja kiitoskuvia… Ja kyllä, olisin mielelläni aikaansaava.
”Kun työ on tiukkaa ja tavoitteellista, ja vapaa-aikaa rajallisesti, kaikenlainen turha tuntuu karsiutuvan pois. Rajallista vapaa-aikaa ei haluta käyttää esimerkiksi tv:n katseluun. Sen sijaan johtajat lukevat kirjoja, mahdollisesti työhön liittyviä julkaisuja tai kuuntelevat vaikkapa podcasteja.”
Tällä hetkellä teen töitä vaihtelevasti 20-30 tuntia viikossa ja sen lisäksi opiskelen eli välttelen gradua. Vapaapäiviä minulla on pari viikossa, aamuvuoropäivinä herään ennen viittä ja iltavuoropäivinä nukun vähintään kymmeneen. Työ on fyysisesti raskasta, joten työpäivinä olen aikalailla poikki. Ei puhettakaan, että jaksaisin iltavuoron jälkeen tehdä gradun aineistohakua tai olisin niin tehokas, että kirjoittaisin esseitä aamulla.
Olen tiedostanut sen, että ajankäyttöni on kaikkea muuta kuin tehokas. Töissä tätä ongelmaa ei ole, sillä pidän itseäni tehokkaana ja ahkerana työntekijänä. Työn ulkopuolella vaan tuntuu, etten saa oikein mitään aikaiseksi. Yritän tehdä kaikkea kerralla ja kaikkihan tietävät, ettei multitaskaus ole kovinkaan tehokasta. Olen juuri se tyyppi, joka palauttaa esseen viimeisenä deadlinepäivänä ja lukee tenttiin silmät ristissä muutama päivä ennen tenttipäivää.
Hesarin artikkelin mukaan seuraavat asiat yhdistävät huippujohtajia:
- Riittävän pitkät yöunet, noin kahdeksan tuntia myös viikolla
- Nukkumaan kello 22–23 välillä, herätys 6–7 aikaan
- Asioiden tekeminen tärkeysjärjestyksessä ja asia kerrallaan
- Oma systeemi, jolla purkaa tekemättömien töiden kuormitus: kalenteri, tehtävälistat, don’t do -listat, meditaatio
- Turhien puheluiden ja sähköpostin seuraamisen karsiminen
- Säännöllinen treeni, usein aamuisien ennen työpäivää
- Aikaa perheelle ja muille itselle tärkeille asioille
- Tyhjäkäynnin karsiminen: myös vapaa-aika on usein jotenkin hyödyllistä tai tavoitteellista
Kieltämättä hyviä pointteja. Hyvät yöunet ovat minulle supertärkeitä, mutta eivät aina mahdollista. Jos aamuvuoro alkaa kuudelta, pitäisi edeltävänä iltana mennä nukkumaan siinä yhdeksän aikaan, että ehtisi nukkua tarpeeksi. Yhdestä asiasta olen eri mieltä kuin huippujohtajat: vapaa-ajan ei todellakaan tarvitse aina olla hyödyllistä tai tavoitteellista! Minä tuhlaan mielelläni arvokasta aikaa siihen, että lojun sohvalla, nauran salkkareiden käsikirjoitukselle ja syön suklaata. Se on aivojen nollausta parhaimmillaan. Arvokasta vapaa-aikaa ei tuhlata siihen, että lukisi jotain gradun aiheeseen liittyvää kirjaa, vaikka ne mielenkiintoisia ovatkin.
Mutta muita vinkkejä aion kokeilla tai olen ottanut jo arkeen:
Olen ottanut käyttöön maailmalla hehkutetun Bullet Journalin eli tuttavallisesti bujon. Bujo on kalenterin ja päiväkirjan yhdistelmä, jonne voi tallettaa oikeastaan kaiken. Kirjaan bujoon kaikki tekemättä olevat asiat, suunnittelen päivän aikataulut, kirjoitan muistiin työvuorot ja merkkaan ylös kaikki tekemäni treenit (joita on erittäin vähän, haha). Lisäksi kirjoitan ylös ajatuksia, ideoita, viisaita sanoja, tsemppaavia lauseita, kirja-ja elokuvavinkkejä.
Minun pitäisi aloittaa myös säännöllinen treenaus. Leikkauksesta on kuntouduttu sen verran hyvin, että olisi kivaa päästä kunnolla liikkumaan. Ajattelin huomenna käydä lataamassa treeniaikaa kuntosalikortille. Tykkään tanssillisista tunneista (etenkin LAVIS on ihana!!!) ja odotan innolla että pääsen liikkumaan. Säännöllinen liikunta on lääke oikeastaan ihan kaikkeen: se antaa energiaa, pelastaa vitutukselta ja rentouttaa.
Jenna Kämäräinen kirjoittaa Uuden Muusan artikkelissa osuvasti siitä, miten aikaisin herääminen vaikutti elämään:
”Tänä vuonna tein tasan yhden uuden vuoden lupauksen: herään joka työaamu kello 7:30. Monen mielestä se on myöhään. Minulle se oli puolitoista tuntia aiempaa aikaisempi.Ensimmäisenä aamuna ärsytti. Laahustin silti kylppäriin, peseydyin ja olin nopeasti valmis. Tuntui uskomattomalta sulkea ulko-ovi mieheni makoillessa vielä sängyssä. Työhuoneella oli täydellisen hiljaista ja pimeää. Muut luovan työn tekijät olivat vielä nukkumassa tai aamujoogassa. Sytytin kynttilän. Aloin naputtaa läppäriä. Lounaaseen mennessä kaikki päivän työni oli tehty.Sanomattakin oli selvää, että heräsin aikaisin myös seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Kuukaudessa kokeilusta on tullut rutiini. Tapa, jonka ansiosta olen nainen, joka olen aina halunnut olla. Tunnen olevani paitsi aiempaa tehokkaampi myös tasapainoisempi. Syön säännöllisemmin. Juon vähemmän kahvia. Koen olevani maailmaa mukavasti pari askelta edellä.”
AAAMEN!!! Olen varma siitä, että jos heräisin joka aamu suurinpiirtein samaan aikaan (on turhaa kidutusta herätä joka aamu viideltä), olisin paljon energisempi ja tehokkaampi. Samalla mieli kiittäisi ja aikaa olisi vaikka mihin. Kun vuorokauteen saisi noin nelisen tuntia lisää aikaa, ehtisi tehdä vaikka mitä: lukea kirjoja, joogata, syödä kunnon aamupala..
Energisempi elämä, täältä tullaan. Ei ole liian myöhäistä tehdä uudenvuodenlupauksia tammikuun viimeisenä päivänä, mutta minä lupaan, että herään joka aamu viimeistään klo 8.00. Paitsi sunnuntaita ei lasketa.