kuinka menee?

Heippa!

En ole aikoihin ehtinyt kunnolla kirjoittaa. Viimeisin päiväkirjavuodatus taitaa olla maaliskuulta ja blogiin ei vaan saa tekstiä koska oma epävarmuus. Sitä ajattelee, että pitäisi syntyä ammattimaista tekstiä ja kuvata asioita niin järisyttävän hienolla tavalla, että ihmiset vuorotellen ilahtuu, liikuttuu ja innostuu. Ennen kirjoitin siksi koska se oli kivaa. Sitten joku sanoi, että osaan kirjoittaa. Tuli paineet ja halu luoda jotain suurempaa, tavoitella sanoilla taivasta. Kertoa asiat niin väkevästi, puhua asioista jotka tuntuvat merkityksellisiltä. Ennen kirjoitin siksi, että se oli tapa purkaa tunteita ja ajatuksia, mutta nyt omista ajatuksista ja tunteista on liian vaikeaa saada otetta. Ne seilaavat ylös ja alas, ovat vaihtelevasti elämää syleileviä ja sitten taas harmaita. Myllertäviä aaltoja tai niin tyyni vedenpinta, että kaiken heijastuksen näkee kirkkaasti, eikä pintaa riko mikään.

Kirjahylly pursuaa kirjoja jotka pitäisi lukea sitten kun on aikaa. Joka kevät sitä ajattelee että sitten kesällä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin sitä aikaa, silloin ehtii rentoutua, kerätä pisamia nenälle, nähdä auringonlaskuja tai vaihtoehtoisesti olla hereillä silloin kun aurinko nousee, opetella virkkaamaan tai opetella tunnistamaan villiyrtit. Kun yhteen kesään yrittää mahduttaa kokopäivätyön, häästressauksen, noin kymmenen esseetä ja seitsemän tenttiä, on kaikkea muuta kuin aikaa.

Haluaisin edes yhden päivän, jolloin tuntisin olevani aikataulussa enkä miettisi kaikkea sitä, mitä on vielä tekemättä. Etten vaistomaisesti jatkuvasti järjestelisi päähän to-do-listoja ja miettisi, mitä teen syksyllä. Vaikka viikonloppuina on aikaa levähtää ja nukkua hieman pidempään, sitä kuitenkin jatkuvasti miettii jo ensi viikkoa ja kaikkea sitä mitä pitäisi tehdä. Itselleen ei anna hetkeäkään rauhaa ja silloin kun antaa itselleen vaan luvan olla, syyllisyys tökkii lujaa kylkiluiden väliin ja muistuttaa kuinka paljon on vielä tekemättä ja suorittamatta ja saavuttamatta.

Olen yrittänyt kesyttää mielessä myllertävää loputonta do-it-just-now-listaa joogaamalla ja meditoimalla. Hetki rauhoittumiselle on palkinto pitkästä päivästä ja niin tarpeellista. Tekisi mieli vääntäytyä jatkuvasti lootusasentoihin ja keskittyä vain elämiseen ja hengittämiseen ja joka asian tuntemiseen.

​Etsin sinua zen…