Missä olet nukkumatti

Heippa!

Jos saisin valita yhden supervoiman itselleni, valitsisin kyvyn nukkua missä ja milloin vain. Oon vähän kade niille, jotka nukahtavat heti kun laittavat silmät kiinni. 

Päiväkirjaan oon raapustanut muutamia raivostuneita merkintöjä siitä että ​miten nukkuminen voi olla muka näin helvetin vaikeeta????? Väsyttää ja ärsyttää, huominen päivä menee ihan pilalle. Miten mä jaksan huomenna koko päivän kun herätyskello soi parin tunnin päästä ja tässä sitä vielä kukutaan. Entä jos joskus en enää nuku sitä kahta tuntiakaan??? 

​​Mä oon aina ollut se tylsä tyyppi, joka mielummin nukkuu kuin valvoo ja saa sitten tuntea valvomisen seuraukset kropassaan seuraavana päivänä. Mä en selviäis vähillä yöunilla ja ne vaikuttaa heti omaan fiilikseen. Väsyneenä kaikki kaatuu päälle ja oma fiilis on niin tympääntynyt, että mielummin järjestää arkensa niin, että saa nukuttua tarpeeksi. En esimerkiksi opiskeluaikana oo koskaan lukenut yötä myöten tentteihin. Kotona äiti opetti meille lapsille selkeää päivärytmiä ja me mentiin nukkumaan suhteellisen aikaisin. Ei siis kukuttu yötä myöten vaan mentiin nukkumaan. Sitten yläasteen jälkeen ärsytti kun en osannut valvoa muiden coolien tyyppien tavoin. Tuntui, että sosiaalinen elämä heräs henkiin aina silloin kun itseä alkoi väsyttää. Samoilla silmillä kouluun meneminen oli jotenkin coolia. 

Oon kokeillut varmaan kaikkia nukahtamisvinkkejä, mitä maailmasta löytyy: yömyssyä, meditaatiota, lämmintä suihkua, kamomillateetä, eroa elektroniikasta pari tuntia ennen nukkumaan menoa, unilääkkeitä, melatoniinia, vauvojen tuutulauluja, maitoa, lampaiden laskemista, tylsien radio-ohjelmien kuuntelua, hengitysharjoituksia, makuuhuoneen optimointia unta varten ja niin edelleen. Silloin kun ei saa unta, mikään ei auta. Kun sängyssä pyörii viidettä tuntia putkeen saamatta unta, ei mielessä oo kovinkaan paljon rauhallisia ja mukavia ajatuksia :D Parhaimmillaan sitä keksii lisää tyhmiä stressinaiheita. En muista milloin oisin viimeksi nukkunut kokonaista yötä ennen aamuvuoroa. Yleensä jos työt alkavat kuudelta ja herätys olisi viideltä, saatan pyöriä vielä kolmelta enkä ole nukkunut ollenkaan. Onneksi mulla on niin fyysinen työ, että siinä ei paljon ehdi miettiä sitä että väsyttää. Väsymyksen huomaa vasta työpäivän jälkeen jolloin pitäisi syventyä gradun kirjoittamiseen tai johonkin, mihin tarvitaan ajattelua. 

Luen Arianna Huffingtonin Univallankumous-kirjaa ja kirjoitan siitä sitten vielä erillisen postauksen. Hullua, miten elämämme tärkeintä asiaa unta ei arvosteta tarpeeksi ja siitä nipistetään silloin, kun pitäisi nipistää aikaa jostain muusta. 

Oon vähän kauhunsekaisilla fiiliksillä ajatellut, että jos musta joskus tulee äiti niin miten selviän siitä, jos vauva päättää huutaa yöt ja päivät? Miten siitä väsymyksestä selviää kun tuntuu jo nyt että on ihan sekaisin yhden surkean yön jälkeen? :D 

Eli kommenttiboksiin voi heittää kaikki epätoivoiset ja viisaat vinkit nukahtamiseen ja nukkumiseen. Kokeilen niitä varmasti!