”Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis.”

Moikka!

Täällä Lilyssä on muutaman päivän keskusteltu todella tärkeästä aiheesta: ilmastonmuutoksesta. Siitä, että ilmasto lämpenee jatkuvasti ja sillä on merkittäviä ja kauaskantoisia seurauksia.

Joskus mä olen toivonut, että osaisi olla sen verran itsekäs paska ja sulkea silmänsä, kulkea laput silmillä. Ettei tuntisi niin kamalasti huolta muista, maapallosta ja tulevaisuudesta. Tuntuu siltä, että itsekkäillä ja omaa napaansa tuijottavilla ihmisillä on elämä siinä mielessä helpompaa, kun ei tarvitse ahdistua. Kun kulkee omassa kuplassa, ei tarvitsisi kantaa huolta siitä, miten maapallosta saataisiin tehtyä sellainen paikka, joka tarjoaa kodin vielä satojen vuosien päästä ja jossa kaikilla olisi hyvä olla, riippumatta etnisestä taustasta, kansallisuudesta, asuinpaikasta, uskonnosta tai sukupuolesta. Mä luin jostain  viisaan ajatuksen siitä, että pitäisi pyrkiä tekemään maailmasta parempi paikka kuin se on ennen ollut. Ajatuksena siis, että omalla kohdalla pitäisi huolehtia siitä, että tekisi edes jotain mikä edistäisi maapallon ja ihmisten hyvinvointia. Pienillä teoilla saa aikaan suuria, vaikka välillä tuntuu ettei yksi ihminen voi maailmaan millään vaikuttaa. Sillä, että hymyilee vastaantulijalle, kierrättää roskat ja ostaa luomubanaaneja, on merkitystä.

Uutisia ja dokumentteja seuratessa iskee järjetön ahdistus. Kaikkialla puhutaan, miten maapallo tuhoutuu pikavauhtia, ilmasto lämpenee ja maapallon kantokyky alkaa tulla vastaan. Puhutaan siitä, millaisen maailman jätämme jälkipolville. 

Mä oon kyllä ollut pitkään tietoinen ilmastonmuutoksesta, mutta käytännössä en ole tehnyt asialle niin paljon kuin voisin. Tärkeintä ehkä ympäristön kannalta on se, että pyrkisi välttämään kulutusta. Mua ällöttää ajatus siitä, että mun vaatteet on tehty hikipajoissa, joissa lapset raataa hirveän pienellä palkalla ja työolot ovat surkeat. Siksi en halua jatkuvasti ostaa uusia vaatteita, vaan hankin suurimman osan vaatteista kirpputoreilta. Vauvalle en ole ostanut juuri mitään uutena vaan hankkinut melkein kaikki käytettynä. On ihan järjetöntä ostaa kaupasta uusia vaatteita, kun kirpparilta löytyy hyväkuntoisia vaatteita, jotka voi sitten laittaa eteenpäin. Kirppareiden suosiminen uuden sijaan on yksi keino pitää ympäristöstä huolta, mutta ei missään nimessä riittävää.

Mua on jo pitkään ärsyttänyt se, että elämän tulisi perustua kulutukseen ja siihen, että tienataan paljon rahaa, ostetaan uusia, kauniita vaatteita, matkustellaan kuukausittain ulkomaille ja omistetaan hirveästi kaikkea hienoa. Joskus sanoin miehelle, että mulle riittää elämässä se, että on katto pään päällä ja ruokaa. Sellainen taloudellinen tilanne, ettei tarvitse laskea senttejä. Ei mulla tarvitse olla rahaa matkustaa ulkomaille monta kertaa vuodessa ja hankkia desinghuonekaluja. Kulutushysteria ärsyttää ja saa vihaiseksi. On ihan hullua, että länsimaissa elävä hyvinvoiva ihminen voi hamstrata kenkäkaappiinsa vaikkapa kymmenet kenkäparit samaan aikaan kun jossain muualla ihmisillä ei ole rahaa syödä ja lapset ovat langanlaihoja ( Jemenissä on käynnissä yksi pahimmista humanitaarisista kriiseistä, mutta miksi siitä ei uutisoida?)

Jotain on tehtävä. Vaikka yksilön teot ilmastonmuuton hillitsemisessä ovat aika pieniä ja on helppo ajatella, ettei niillä ole suurtakaan vaikutusta, voi yksilö silti tehdä jotain: kierrättää, ostaa ekosähköä, syödä vähemmän lihaa, lentää vähemmän, säästää vettä, kuluttaa vähemmän ja niin edelleen. Vaaleissa voi äänestää sitä puoluetta, jolle ilmastokysymykset ovat tärkeitä.

On helppoa sulkea silmänsä sillä perusteella, että ajattelee, että onneksi ilmastonmuutos ei ainakaan meidän elinaikanamme saa aikaan ihan hirveää tuhoa. Mutta millainen maailma on sitten kun lapsemme kasvavat aikuisiksi?

IPCC:n mukaan ilmaston lämpenemisen hidastaminen maksaa paljon, mutta vielä enemmän maksaa, jos sitä ei tehdä.

Kuvat Pixabay