isosta geestä ja huijarisyndroomasta
Heippa!
Kun yrität päättää, käytätkö gradussa diskurssianalyysia (josta et ymmärrä mitään) vai retoriikka-analyysia.
Kun alat lukemaan 500-sivuista kirjaa diskurssianalyysista.
Kun joku uskaltaa puhua ääneen silloin kun teet gradua.
Graduntekoprosessi.
Täällä rämmitään graduahdistuksessa ja yritetään saada jotain selkoa siitä urakasta… Kirjapinot alkavat olla aika valtavia ja joka kerta tieteellisiä tekstejä lukiessa tulee tunne, että helvetti, enhän mä tajua tästä yhtään mitään. Mulla on kunnianhimoinen tavoite saada gradu valmiiksi 30.11.2017, eli siihen on vielä muutama kuukausi. Toinen tavoite on saada huippu harjoittelupaikka talveksi 2018. Ja saada maisterinpaperit viimeistään keväällä. Mahdotonta se ei missään nimessä ole, vaatii vaan istumalihaksia ja kärsivällisyyttä, joita mulla ei ole.
Gradu on pitkään muhinut jossain takaraivossa, sillä se on tuntunut ylitsepääsemättömän hirveeltä urakalta, johon mulla ei vaan oo potentiaalia. Tuntuu että kaikki muut on synnynnäisiä ajattelijoita ja neroja, mä sit oon se tavallista yksinkertaisempi ja pienemmällä älykkyysosamäärällä varustettu siitäkin huolimatta että kurssit on suurimmaksi osaksi suoritettu hyvin arvosanoin. Eli täällä kärsitään pahasta huijarisyndroomasta. Sitä uskottelee itselleen ettei ikinäkoskaanmilloinkaan tuu saamaan maisterinpapereita, koska on vain niin saamerin tyhmä, vaikka todellisuudessa potentiaalia olisi vaikka mihin. On aika sääli, että itseluottamus on suurimpana esteenä, sillä jos olisi varustautunut pikkaisen suuremmalla itseluottamuksella, sitä uskaltaisi vaikka mitä.
Tuntuu jotenkin utopistiselta, että tässä ollaan jo sen verran vanhoja että valmistautuminen häämöttää edessä, pitäisi miettiä oman alan töiden hankkimista, talolainaa ja lapsia ja sensemmoisia aikuistenjuttuja. Joskus kaipaa takaisin siihen aikaan kun oli lukiolainen ja suurin stressi elämässä oli tuleva koeviikko. Silloin uskoi itseensä ja ajatteli, että minusta tulee vielä jotain suurta. Silloin näki, miten maailma on auki. Silloin ei edes ajatellut, että on maailmankaikkeuden suurin huijari, joka ei osaa yhtään mitään.
Yhdessä graduoppaassa puhuttiin kirjoittamisen tärkeydestä. Että joka päivä pitäisi kirjoittaa, vaikka sitten täyttä shittiä, mutta kirjoittaa kumminkin. Oon raapustellut lyhyitä merkintöjä päiväkirjaan, mutta en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään kunnolla. Paitsi esseitä. Pitää siis keskittyä siihen shitin kirjoittamiseen, eli tähän blogiin. Lisäksi hommasin gradua varten uuden muistikirjan, jonne kirjoittelen muistiinpanoja. Ensimmäinen ongelma on tullut jo vastaan; muistiinpanojen kirjoittaminen vaatii täydellisen kynän ja ne täydelliset kynät alkaa kohta olemaan käytettyjä 😀 #firstworldproblems
Arki on siis työntäyteistä. Sain onneksi soviteltua pienemmän määrän työtunteja joten aikaa on nyt myös opiskelulle. Vastaavasti parikymmentä työtuntia viikossa tuo mukavaa vastapainoa opiskelulle.
