Heippa!

Laita hetkeksi silmät kiinni ja hengitä syvään. Sisään ja ulos. Vielä muutaman kerran. Rentouta hartiat, ota olkapäät pois korvista ja hengitä.

Kuvittele sitten turkoosina välkkyvä meri, pehmeä hiekkaranta ja tuulessa heiluvat palmut. Lämpimänä väreilevä ilma, paratiisisaari. Kuvittele, että teet työtä jota rakastat. Että vietät elämäsi pienellä paratiisisaarella ja opetat ihmisille joogaa, teet sitä, mihin tunnet suurinta intohimoa ja mikä inspiroi sinua. Kuvittele, että elämäsi on täyttä ja onnellista, juuri sellaista, josta olet haaveillut.

Rachel Brathenin kirjoittama kirja Yoga Girl on ihana, kirja on kuin karkki! Täynnä viisaita ajatuksia ja superkauniita kuvia. Olen pitkään miettinyt, pitäisikö kirja klikata ostoskoriin ja tilata, mutta olen odottanut, että se ilmestyy lähikirjastoon.

Minulla on vähän ristiriitainen fiilis joogaa kohtaan. Välillä se inspiroi, joskus taas tuntuu niin tahmealta ja vaikealta. Koska olen jäykkä kuin koulunäkki, tekee jooga ainakin keholle hyvää. En vaan osaa olla paikoillani ja keskittyä olemaan läsnä. Mutta juuri silloin jooga taitaa olla se, mitä ihminen tarvitsee.

Muistan ensimmäisen joogatunnin. Makoilin loppurentoutuksen aikana jumppasalin lattialla pinkillä joogamatolla ja tunsin, miten kyyneleet valuivat. Olin ollut tunnin ajattelematta oikeastaan mitään, keskittynyt hetkeen ja antanut itselleni aikaa vain olla. En ollut kelaillut päässäni tekemättömiä juttuja tai tuntenut sitä ahdistusta, joka silloin tuntui olevan päivittäinen vieras. Minulla oli niin hyvä olla, että itketti. Kurkussa oleva möykky oli pienentynyt ja minulla oli helpompi hengittää.

Sen jälkeen olen palannut joogamatolle säännöllisen epäsäännöllisesti. Marraskuun viimeisenä päivänä tein päätöksen, että joulukuussa yritän joogata joka päivä. Vielä en pysty oikeastaan tekemään muuta kuin venytyksiä, mutta joogahetki illalla tekee ihmeitä yöunelle. Joskus aion olla vielä se tyyppi, joka taipuu aamullakin aurinkotervehdyksiin.

Mutta palataan siihen kirjaan. Sellaiset kirjat, jotka saavat aikaan tunnereaktioita, ovat juuri niitä kirjoja joita täytyy lukea. Yoga Girl herättelee ja ennen kaikkea pysäyttää. Sen ydinsanoma on se, että me olemme kaikki juuri tarpeeksi ja voimme kaikki elää sellaista elämää josta olemme haaveilleet. Hienoja asioita tapahtuu, jos ne vain uskaltaa ottaa vastaan.

Olen miettinyt paljon sitä, miten rakkauden sijaan elämässä tuntee liian usein pelkoa. Pelkoa siitä, ettei riitä tai ettei ole riittävän hyvä. Olen uskotellut itselleni, etten pysty, enkä oikein voi vaikuttaa siihen, millaiseksi elämänkulku muodostuu. Asioita vain tapahtuu ja minun tehtäväni on pyristellä niiden mukana parhaani mukaan. Vaikka tiedän, että rakastamalla kaikkea mahdollista ja mahdotonta tekisi karhunpalveluksen itselleen, tunnen usein rakkauden sijaan kärsimättömyyttä, katkeruutta, kateutta ja vihaa. En todellakaan jaksa oikein rakastaa niitä ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen.

Mutta jos johonkin uskon, niin uskon vetovoiman lakiin. Siihen, että hyvä vetää puoleensa hyvää. Hyvin yksinkertaista: kun uskottelen itselleni, etten osaa enkä pysty, en edes anna itselleni mahdollisuutta.

Uskon, että jokainen ihminen pystyy mihin vain. Meillä kaikilla on käytössä äärimmäisen suuri potentiaali ja koko sydämen mahtava voima.

Jonain päivänä minä aion tehdä sellaista työtä, josta olen aina haaveillut. En elä sellaisissa pilvilinnoissa, että luulisin siihen olevan oikotietä tai edes helppoa tietä. Jos unelmani täyttäminen vaatii työtä, se työ on tehtävä.

Vitsit miten siistiä! 🙂