Kolme asiaa

Heippa!

 

Tykkään tehdä listoja: kirjoittaa ylös asioita jotka ihastuttavat ja raivostuttavat. Usein on vaan aika haasteellista rakentaa vaikkapa top 3 listoja, sillä ihania asioita on usein aivan liian monta!

 

3 asiaa, josta pidän

​Pidän erityisen paljon kumppanistani, joka on minun aviopuolisoni. Se ihminen tekee päivistä parempia ja valoisempia, sen kanssa on niin helppo ja hyvä olla. Rakkaus on vain niin tärkeää. Olin niin iloinen kun toinen oli hankkinut minun kotiinpaluun kunniaksi suuren kukkakimpun! Tähän voisi tulla sydänsilmäemoji, pidän myös yllätyksistä.

 

IMG_20161028_191455.jpg

Pidän lukemisesta, vaikkakin en ole pitkään aikaan lukenut mitään kunnolla. Kirjastosta on tullut kannettua monta pinoa kirjoja, ja ne kaikki odottavat lukemista. Hamstraan kirpputoreilta täydennystä kirjahyllyyn enkä ikinä voisi luopua kirjoista. Jokainen kirja, jonka omistan, on jollain tapaa merkittävä. Tykkään tehdä alleviivauksia kirjoihin, sillä jotkut ihmiset osaavat asettaa sanansa niin hienosti, että ne on pakko saada talteen.

Pidän syksystä. Jollain tapaa syksy on lempparivuodenaika, sillä harmaassa sateessa on jotain taianomaista, kuten on myös ensilumen odotuksessa.

 

3 asiaa, josta en pidä

Vihaan epäaitoutta, sillä aidot ja auki olevat ihmiset ovat kauniita. En tiedä miksi pitäisi rakentaa itselle sellainen naamio, joka peittää sen, mikä itsessä on tärkeintä: omalaatuisuuden ja ainutkertaisuuden. Miksi pitäisi olla samaa massaa, ajatella samalla tavalla, kannattaa samaa poliittista puoluetta ja omistaa samanlaisia mielipiteitä?

En pidä siitä, että usein ihmiset ovat pedoista pahimpia. En tiedä miten väkivalta ja sodat saataisiin loppumaan. Kunpa joku keksisi sen ja antaisi maailmalle hetken tilaa parantua. Jokaisella ihmisellä on arvo, niin syyrialaisella kuin amerikkalaisella.

En pidä siitä nelosella pyörivästä ”milloin alkaa viikonloppu hehhhe” mainoksesta 😀

 

3 asiaa, joita tein viime viikonloppuna

Viikko sitten vietin viimeisiä päiviä sairaalassa.

Katoin telkkaria, juttelin kaverin kanssa puhelimessa ja odotin, että pääsen kotiin.

 

3 asiaa, jotka osaan

Osaan mielestäni vastata tentissä niin ympäripyöreitä, että yleensä pääsen tenteistä läpi vaikka en olisi juurikaan ehtinyt lukea.

Osaan kuunnella ja olla avoin.

Osaan sanoa albaniaksi minä rakastan sinua, älä piereskele, haluatko juoda kahvia, minun pieni lumikkini.

 

3 asiaa, jotka haluaisin osata

Haluaisin puhua montaa eri kieltä sujuvasti: englantia, ranskaa, italiaa, venäjää, arabiaa, albaniaa…

Haluaisin soittaa kitaraa! Olisi aika siistiä osata soittaa Passangerin Let Her Go.

Olisi siistiä jos osaisi tanssia! Etenkin salsa näyttää niin hauskalta, että sitä olisi hieno osata. Ehkä harjoitus tekee mestarin…

 

3 asiaa, joista stressaan

Tällä hetkellä stressaan paranemisesta ja leikkauksesta kuntoutumisesta. Pelottaa, että tuleekin joku uusi vika tai ettei paraneminen edisty. Olisi ihanaa päästä jo kunnolla kävelemään, mutta leikkauksesta on vasta pari viikkoa.

Kouluhommat stressaavat. Pitäisi ehtiä tehdä vaikka mitä, kahdessa viikossa ehtii hyvin jäädä jälkeen oikeastaan kaikesta.

Kolmatta en keksi.

 

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

Parasta rentoutumista on se, kun joku hieroo päätä tai jalkoja. Sillon minun tekee mieli hyristä. Rentouttavinta ikinä on ollut kuumakivihieronta ja polttareissa ilmajooga! Oli niin rentouttavaa makoilla niiden trapetsiliinojen sisällä.

Kuuma suihku ja kahvi rentouttavat aina.

 

3 asiaa, josta puhun usein

Puhun aika usein maailman tapahtumista. Siitä mitä on tapahtunut, mitä tulee tapahtumaan, mikä on tässä maailmassa pielessä ja mikä taas hyvin.

Tykkään puhua syvällisiä. Pinnalliset keskustelut eivät inspiroi, mutta syvällisistä keskusteluista saa aina uutta ajateltavaa ja parhaassa tapauksessa omia näkökulmia ravistellaan ja annetaan uusia oivalluksia.

Tällä hetkellä tulee paljon keskusteltua lestadiolaisuudesta. Ehkä joskus aihe on niin loppuun käsitelty ja unohdettu, etten tunne tarvetta puhua siitä. Nyt se vain aiheuttaa niin paljon ihmetystä ja kysymyksiä.

 

3 asiaa, jotka mielellään puen päälle

En ole kovinkaan tarkka tyylistäni, mutta vaatteiden pitää olla rentoja. Mielelläni puen päälle seeprakuvioisen takin, nahkahameen ja neuleen. Se siitä tyylitietoisuudesta 😉 Kotona päällä on mahdollisimman rennot ja ei-kiristävät vaatteet, en voi sietää tiukkoja farkkuja!

 

3 asiaa, joita en pue päälle

En pue ikinä vaatetta, joka paljastaa pintaa. En myöskään osaa kävellä korkokengillä. Bodyt ovat ehdottomasti nounou.

 

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

Salijäsenyyden, uuden tietokoneen ja talvikengät.

 

3 asiaa, joista unelmoin

​Unelmoin siitä, että saisin tehdä työkseni jotain, mitä kohtaan tunnen intohimoa. Vielä en tiedä mikä sellainen työ voisi olla, mutta eiköhän oma kutsumus pikkuhiljaa selkene!

Unelmoin myös siitä, että jonain päivänä meidän kahden hengen perhe kasvaisi ja saisimme olla vanhempia.

Unelmoin siitä, että pääsisin näkemään maailmaa.

Ei mitään pieniä unelmia…

 

3 asiaa, joita pelkään

Eniten pelkään surua, läheisen menettämistä.

Seuraavaksi pelkään terveyden menettämistä.

Pelkään myös katkeroitumista. Haluan elää sellaisen elämän, mikä tuo minulle iloa. En halua jossain vaiheessa huomata, että olen vain seurannut valmiita suuntaviivoja, enkä kuunnellut omaa sydäntä.

 

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

Toivon, että saisin edistettyä gradua, saisin kandidaatintutkinnon loppuun ( muutama kurssi uupuu) ja että löytäisin työpaikan.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

kipua

HEIPPA!

IMG_20161022_215354.jpg

Fiilikset ovat vaihdelleet tuskaisista toiveikkaisiin, kyllästymisestä odottamiseen. Jos kaikki menee hyvin, saatan huomenna päästä kotiin – viikon sairaalassa makoilun jälkeen. Elämässähän viikko ei ole mitään, mutta se on kyllä tuntunut ihan mielettömän pitkältä. En tajua miten jotkut kestävät viikkoja tai kuukausia sairaalassa, minulle tuo viikon makoilu on kiristänyt päätä ihan hurjasti.

Edistymistä on tapahtunut. Enää en ole niin kipeä ja pärjään kohtuu hyvin suun kautta otettavilla lääkkeillä. Kipulääkkeet ovat kuitenkin sen verran vahvat, että pää on sumea ja väsyttää koko ajan. En ole jaksanut tehdä yhtään kouluhommia, vaikka ajattelinkin että sairaalassa on sitten aikaa vaikka kuinka. Mutta jos olen saanut diagnoosiksi lantioalueen luusyövän niin ei kai sitä ensimmäisenä tarvitse kouluhommista stressata vaan keskittyä paranemiseen 🙂 Päivät ovat kuluneet hitaasti, mutta on ihan mahtavaa huomata, miten joka päivä jaksaa enemmän eikä satu enää niin paljon. Pääsen sängystä jo itse ylös (mikä ei ollut todellakaan itsestäänselvää muutama päivä sitten) ja pystyn kävelemään kyynersauvoilla, hitaasti kylläkin, mutta varmasti. Yöllä pääsen itse kääntymään kyljelleen, eikä tarvitse hälyttää hoitajia apuun.

Vaikein päivä, tai oikeastaan yö oli alkuviikosta. Yhtenä iltana kipu yltyi nopeasti tosi kovaksi ja sain kipukohtauksia. En koskaan ole tuntenut sellaista kipua, vaikka sairaala on ollut aika tuttu paikka aikaisemminkin. Tuntui, että koko lantio oli tulessa, en pystynyt muuta kuin uikuttamaan kivusta ja olin varma, että kuolen. Sinä  yönä en nukkunut juurikaan, kipulääkkeet auttoivat hetkeksi mutta sitten kipu palasi uudelleen. Onneksi kivut olivat kovat vain yhtenä yönä, aamua kohden ne jo helpottivat. En ymmärrä, miten joku selviää jatkuvan kivun kanssa…

Silloin kun terveys viedään hetkeksi, sitä todellakin oppii arvostamaan pieniä asioita. Perjantaina pääsin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen suihkuun ja voi kun valuva vesi tuntui ihanalta. Oli ihanaa pestä hiukset ja pestä pois sairaalan haju. Olen hullun iloinen siitä, etten ole joutunut olemaan täällä sairaalassa yksin kuin muutaman päivän. Alkuviikosta äiti oli täällä ja sitten sisko tuli tilalle. Eilen ihana pikkusisko lähti hakemaan meille iltapalaksi pizzaa ja se oli paras pizza ikinä minkä oon syönyt 😀 Ja miten hyvältä tuntui päästä muutamaksi minuutiksi pyörätuolilla ulos hengittämään raikasta ilmaa! Ja se, että tyypit on kyselleet kuulumisia, on tuntunut hyvältä.

Nyt on vaan kauhee ikävä miehen kainaloon ja kotiin. Olis ollut hienoa, jos meidän avioliitto ois alkanut vähän  iisimmin, mutta ei tämmöisille voi mitään.

 

Adios tyypit, toivottavasti seuraavan kerran kirjoittelen kotona!

 

 

Suhteet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään