Heippa! 

Multa pyydettiin opiskelupostausta ja tässä se sitten tulee! 

 Eli opiskelen Lapin Yliopistossa politiikkatieteitä. Tällä hetkellä menossa on kolmas vuosi ja kalenteri niin täynnä että muutama lisätunti vuorokauteen olis kiva. 

Lapin Yliopisto on ihanan pieni, mutta silti mulla on vieläkin luentosalit hukassa. Yliopistolla on kaks ruokalaa ja yks kiva kahvila ja syömään on turha edes yrittää siinä 12 aikaan. Silloin siellä alkaa sellainen kansainvaellus että heikompihermoisten kannattaa ajoittaa ruokahetkensä puoli tuntia myöhemmäksi. Ruoka on hyvää, maksaa 2,60 ja sitä kannattaa lastata lautaselle niin paljon kuin vaan mahtuu. Kahvi on pahaa mutta viereisestä salesta voi käydä hakee kaakaota. 

Päädyin Rolloon oikeastaan vahingossa. Mä en ikinä muuta Oulua pohjoisemmaksi-lupaus sai väistyä kun sitten oikeastaan vahingossa pääsin kouluun sisään.  Abivuonna kirjoitusten jälkeen luin psykologian pääsykokeisiin, mutta paukkuja ei enää oikein ahertamiseen ollut. Ajattelin pitää välivuoden ( silmissä vilisi palmuja ja ääretön vapaus), mutta kävin vielä Rollossa pääsykokeissa. Pääsykoe oli aineistokoe, eli en ollut valmistautunut siihen mitenkään. En edes enää muista mitä siinä kysyttiin, mutta vaikea se ei ollut. Kuitenkin minulle tuli melkoisena yllätyksenä että löysin oman nimeni yliopiston kotisivuilta. Muutaman viikon tärisin ja mietin että mitä teen : haenko ensi vuonna kunnolla psykologiaan vai lähdenkö Rovaniemelle. 

EKA VUOSI JA OPISKELIJAELÄMÄ

  Politiikkatieteiden opiskelu on välillä hermoja raastavaa, mutta suurimmaksi osaksi mukavaa. Ensimmäinen vuosi opiskellaan politiikkatieteiden ja sosiologian yhteisiä opintoja ( tämä on aika typerää, sillä sosiologia ei todellakaan ole se mun juttu). Pääaineisiin valitaan opiskelijat ensimmäisen vuoden jälkeen, ja meillä ainakin valintaan vaikutti opintopisteet. Eli kannattaa oikeasti olla ahkera myös ensimmäisenä vuonna, jos mielii politiikkatieteisiin. Sosiologiaan ei meillä ainakaan ollut mitään tunkua. Mä taisin olla viimeinen joka politiikkatieteisiin valittiin, sillä koko vuosi oli mennyt uuteen elämään tottuessa ja omaa paikkaa etsiessä. . 

  Silloin kun aloitin yliopiston olin vielä lestadiolainen. Siksi oli helppo tutustua uusiin ihmisiin, sillä oli jokin mikä yhdisti. Porukkaan pääsi hyvin mukaan. Yliopistolla tutustuminen yleensä alkaa alkoholin kautta ja mulle oli selvää se, etten halua vapaa-aikaa käyttää bilettämiseen ja kännäämiseen. Ärsytti, miten paljon se korostui fuksivuonna! Mä en edes osaa kertoa mitään bileistä ja fuksiriennoista, en osallistunut niihin. En pidä siitä että alkoholilla on niin suuri merkitys sosiaalisten suhteiden luomisessa. Mutta jos on sellainen tyyppi että tykkää juhlia, niin seuraa löytyy varmasti ja on helppoa päästä opiskelijapiireihin. Ainejärjestöjen toimintaan kannattaa liittyä jos vaan tuntee sen omakseen. Mä oon sellainen ihminen, että mielummin tuijotan dokumentteja kasveista kuin tallustelen haalarit päällä pakkasessa ja kittaan sidukkaa 😀

OPISKELU

Kandidaatin tutkielma koostuu 180 op. Yksi op vastaa noin 27 tunnin työtä. Metodiopinnot on ehkä kaikkein tuskallisimpia. Ne sisältävät mm. lomaketutkimusta, tieteenfilosofiaa, tiedonhankintaa, tutkimussuuntauksia jne. Luennoilla kannattaa olla hereillä koska niistä on hyötyä myöhemmin. Kandivaiheessa auttaa hirveesti se, jos edes muistaa millaisia analyysimenetelmiä on olemassa 😀 

 Politiikkatieteiden ja sosiologian perusopinnot oli ihan kivoja, joskin sosiologian kurssit aika tuskallisia. Perusopinnot ovat teoreettisia, pohditaan muun muassa mitä on politiikka ja valta. Niissä ei paneuduta yksityiskohtiin. Politiikkatieteiden aineopinnot on sitten tosi kivoja ja mielenkiintoisia. Silloin on mahdollisuus paneutua aiheisiin jotka itseä kiinnostavat. Olen muun muassa opiskellut Israelin ja Palestiinan kiistaa, fundamentalismia, Intian politiikkaa, poliittista lestadiolaisuutta ja Al Qaedan ideologiaa. Kursseilla tehdään yleensä joku isompi essee jonka aiheen voi itse valita. Lähes jokaisessa kurssissa on lisäksi kirjatentit. 

  Opiskelu tapahtuu luennoilla, esseitä, luentopäiväkirjoja tai muita kirjallisia töitä kirjoittamalla tai kirjatenttejä tekemällä. Kirjatentit järjestetään joka kuukausi ja yhteen tenttiin täytyy lukea suurinpiirtein kolme kirjaa. Tenttikirjallisuutta ei tarvitse osata sanasta sanaan, riittää että hallitsee suuria kokonaisuuksia ja omalla pohdinnalla pääsee jo pitkälle. Tenteistä saa helposti hyvän arvosanan eli niitä ei tarvi kyllä yhtään stressata. Sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja kun tenttipäivään mennessä on ehtinyt lukea yhden kirjan kolmesta ja sitten sitä vaan toivoo kädet ristissä että olisi helpot tenttikysymykset.

Tällä hetkellä mulla on työn alla muun muassa essee siitä, voiko historiallisia vääryyksiä hyvittää, essee naisten asemasta islamissa, kandi, kulttuurihistorian proseminaarityö Lotta Svärd lehden luomasta naiskuvasta 1940, feministisen metodologian verkkokurssi… Työmäärä on aika suuri, mutta mä yritän muistaa sen, että riittää et tekee parhaansa.

SIVUAINEET JA MUUT

Sivuaineita täytyy opiskella kandidaatintutkinnossa 70 op. Opiskelen soveltavaa psykologiaa ( keskittyy organisaatioiden ja työyhteisöjen johtamiseen, hallintaan ja kehittämiseen), kulttuurihistoriaa, sukupuolentutkimusta ( tämä on oikeesti kiva aine! Asiat on selkeitä ja mielenkiintoisia, saa pohtia ja kyseenalaistaa) sekä kansantaloutta.  Sivuaineena voi opiskella lisäksi mm. laskentatoimea, markkinointia, kuntoutustiedettä, arctic studies programmia, desing managmentia, informaatioteknologiaa, sosiaaligerontologiaa, ympäristöopintoja, kansainvälistä oikeutta… sivuaineita voi ottaa suoraan myös esimerkiksi kasvatustieteestä tai opiskella vaikkapa toista yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan alaa. 

Tutkintoon sisälyy kieli-ja viestintäopintoja. Ruotsi on pakollinen ja kurssi sisältää puhetentin ( pääset puhumaan tietyistä aiheista ruotsiksi ilman lunttilappuja) ja kirjallisen tentin ( kirjoitat esseen ilman lunttilappuja). Englantia on kolme kurssia: reading, oral skills ja writing. Enkun kurssit on mulle olleet aika vaikeita juuri sen takia että niissä täytyy puhua niin paljon. Mutta jos mä selviin niistä, nii  selviää niistä muutkin! 😀

KAMALAN PELOTTAVA KANDI

Kandidaatin tutkielma ja seminaari on oikeastaan ensimmäinen oikeesti haastava kurssi. Mä teen kandin Fjordmanin muslimivastaisista blogiteksteistä ja vaikka aihe on mulle ihan superkiinnostava, oon kyllä välillä tuon kandin suhteen ihan hajalla. Kandissa vaaditaan tosi paljon ja ohjaajat on vaativia. Se vie todella paljon aikaa ja voimia, eli mistään pikkujutusta ei oo kyse. Mutta siitäkin selviää varmasti! Kandikurssi kestää koko vuoden ja sen aikana saatat menettää hermosi noin miljoona kertaa ja tuntea epätoivoa suurinpiirtein joka toinen päivä. Kurssin aikana keskustellaan omista töistä seminaarikokoontumisissa ja annetaan kurssikamuille tiukkaa palautetta. Luvassa on siis paljon pilkunviilausta ja minimaalisiin yksityiskohtiin takertumista…

 Maisterivaiheessa sitten valitaan taas pääaine, joko kansainväliset suhteet tai valtio-oppi. Ensimmäinen keskittyy kansainväliseen järjestelmään, ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan sekä sodan ja rauhan kysymyksiin. Valtio-oppi taas tutkii poliittisia instituutioita, poliittista toimintaa, ideologioita ja poliittisen ajattelun historiaa. 

TYÖ

Missä sitten voi työskennellä?  Yliopiston nettisivujen mukaan uramahdollisuudet ovat tutkimus-ja opetustyössä, hallinto-, järjestö- ja tiedotustehtävissä. Valmistuvien työnimikkeitä työelämässä on esimerkiksi markkinointijohtaja, osastopäällikkö, projektipäällikkö, tutkija, kansainvälisten suhteiden koordinaattori, poliittinen sihteeri, ministerin avustaja, toimittaja, julkisen hallinnon virkamies jne. Mä en osaa yhtään sanoa työllisyystilanteesta. Valmistumisnimike on sitten yhteiskuntatieteiden maisteri, enkä todellakaan tiedä kuinka kuumaa kamaa ne on sitten työmarkkinoilla.

 Mä oon aika monta iltaa käyttänyt siihen, että oon stressannut tulevaisuuden työnäkymistä. Joskus tuntuu siltä, että onko tässä järkevää edes opiskella ja tehdä niin hirveä määrä töitä koulun eteen jos sitten tulevaisuudessa oman alan töitä ei saa. Mutta mä uskon, että luottavaisella ja positiivisella asenteella pärjää. Ja jos valtiolla on varaa pistää korkeasti koulutetut kortistoon, niin vika taitaa olla silloin valtiossa, ei niinkään ihmisessä. Korkeaa koulutusta kuitenkin tarvitaan!

 Ja mulla on oikeastaan vaan yksi neuvo: tee sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Oma ala pitää valita sen mukaan, mikä itseä kiinnostaa. Ihan turhaa on hakea oikkikseen vaan sen vuoksi että se on niin coolia jos ei lakitekstit oikein nappaa. Ja kaikkien ei tarvitse edes hakea yliopistoon! Mä en todellakaan ajattele olevani viisaampi kuin vaikka lähihoitaja tai bussikuski. Jokaisen osaamista tarvitaan eikä koulutuksen taso kerro ihmisestä oikeastaan mitään.

 Olikohan siinä kaikki? Asiaa riittäis vielä, mutta kysykää jos joku asia ei aivan kirkastunut! 😉