Moi! 

 Tässä pientä blogihaastetta:

 1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana mitä et ole koskaan ennen tehnyt? 

 Ööhh. Minulla taitaa olla etanan muisti mutta… 

 Ainakin menin kihloihin ja jos se minusta riippuu, on se ainoa kerta koko elämässä. 

 Olin Jyväskylässä pari viikkoa, kävin ensimmäistä kertaa elokuvissa koko elämässäni, opettelin meikkaamaan, otin reiät korviin. Sain sanottua kaiken sen, mitä olin pitkään pohtinut. Koko vuosi oli aika lailla täynnä ekoja kertoja. Paljon on jäänyt onneksi kokematta. 

 Pohdin ehkä enemmän kuin koskaan elämää ja itseäni, omia haaveita ja toiveita. Koko vuosi oli melkoista itsensä etsimistä, mutta ehkä sitä on taas pikkuisen viisaampi. 

 Aloitin pesula-ja siivoustyöt koulun ohessa. Aloitin ystävätoiminnassa ja pianistina monikulttuurisessa lauluryhmässä. 

  2. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana? 

Muutamia uusia ihmisiä kyllä tuli. Viime vuosi oli kuitenkin sellainen, että minun piti paljon olla yksin ja pohtia asioita. Tuli paljon tuttuja mutta sydänystäviä on vaikeaa löytää. Ehkä sitä suojelee itseään eikä anna itsestään liian paljon, pysyttelee pikkiriikkisen etäisenä.

 Ja elämään tuli myös yks hirveen ihana tyyppi, koiranpentu Noomi! 🙂 

  3. Missä mieleen jääneissä paikoissa vierailit? 

Apua. Tämä vuosi oli sillä lailla aika tylsä, etten käynyt ulkomailla tai reissannut oikeastaan missään. Pyörin koko vuoden akselilla Rovaniemi-Oulu-Raahe. 

 4. Minkä päivän muistat erityisesti kuluneen vuoden ajalta? 

♡ Niitä on monta. Ensinnäkin tärkein päivä oli se päivä, kun poikaystävä kysyi minua vaimoksi. Se oli niin kaunis ja herkkä hetki ja silloin sydän oli pakahtua kaikesta siitä rakkauden määrästä. 🙂 

♡ Kesällä sain pikkusiskot yökylään ja ne päivät olivat niin onnellisia. Oli ihana nähdä loistavat silmät ja lapsen riemu, ne olivat asioita joista olin erityisen kiitollinen. 

 ♡Eräs ilta kun juttelimme pitkälle yöhön poikaystävän kanssa Jumalasta, elämästä, kaikesta. Silloin tuli niin kiitollinen olo, että toinen ajattelee samalla tavalla, on samanlainen arvomaailma. 

♡Päivä, jolloin tapasin poikaystäväni vanhemmat ensimmäistä kertaa. 

♡Ensimmäinen työpäivä kesätyöpaikassa. 

♡Konsertti Rovaniemen kirkossa ja se tunne, kun sormet vain liukuvat pianon koskettimilla eikä yhtään jännitä. 

♡Jouluyön messu jonne raahasin poikaystävän. Hän piti siitä kovasti 🙂

♡ se ilta, kun sain ystäviltä rohkaisevia viestejä ja huomasin, ettei ihmissuhteet lopu vaikka en enää jaksanut olla lestadiolainen.

♡ ystävän häät 

♡ juhannus.

   5. Mikä oli suurin pettymyksesi? 

Olin pettynyt itseeni ihmisenä, kumppanina, siskona, ystävänä. 

  6. Mikä oli paras ostoksesi? 

 Kihlasormus :’) ja kalenteri tälle vuodelle, jospa sitä saisi nyt pidettyä asiansa järjestyksessä. 

  7. Mikä vihastutti eniten? 

 Maailma ja ihmiset joilla ei ole sydäntä. Se, että ihmisiä kuolee joka päivä nälkään tai sotiin, eikä itse voi siihen vaikuttaa. Rasismi, ahdasmielisyys, väkivalta. Se, että pakolaisista puhutaan niin rumasti. Tuomitsevuus, kapea maailmankatsomus.  Liian suuret vaatimukset ja tiukat raamit, jotka piti täyttää. Oma keskeneräisyys. 

   8. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? 

 Vuokraan, ruokaan, junalippuihin. 

 9. Mistä innostuit? 

 Innostuin joogasta. Ennen olen pitänyt sitä hippien hommana ja aikalailla aivottomana toimintana, mutta se on kaikkea muuta! Innostuin myös opiskelusista, oli koko ajan tarve saada tietää lisää ja lisää. 

 10. Mitä toivoit tehneesi enemmän? 

 Olisin halunnut lukea enemmän kirjoja ja liikkua luonnossa. Matkustella, reissata. Hymyillä enemmän, pitää itsestäni huolta. 

Toivoin, että minulla olisi ollut aikaa nähdä ystäviä enemmän. Se aika oli kortilla siksi, että tein paljon töitä ja opiskelin, eikä energiaa ollut oikeastaan muuhun.

  11. Kuinka kuvailisit itseäsi kuluneen vuoden aikana? 

 Rohkea, aito, tunteellinen. Joskus miettii, että voi kun minulle oltaisiin annettu hieman vähemmän tunteva sydän 😀

12. Kuka tai mikä yllätti sinut kuluneen vuoden aikana? 

 Ehkä oma rohkeus yllätti. Olen aika pitkään elänyt vain toisten ihmisten määrittelemää elämää koska en ole halunnut satuttaa ketään. Yllätyin siitä, miten helppoa oli loppujen lopuksi lähteä vl-liikkeestä, vaikka sitä edeltäneet pohdinnat olivat kyllä vaikeita. Yllätyin siitä, ettei minua hylätty vaan minulle annettiin mahdollisuus tehdä itse elämääni koskevat päätökset. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen. 

 Ja kyllähän tuo parempi puolisko yllättää sanomalla oikeat sanat oikeaan aikaan. 

    13. Mitkä kolme asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi vuodelle 2016? 

 Mä oon kirjoittanut mun kalenteriin kolme sanaa, jotka muistuttaa mua siitä millaista elämää haluan elää. Ne ovat rakkaus, luottamus ja intohimo. Haluan rakastaa enemmän ja syvemmin, rakastaa kaikkea ympärillä. Ei rakkaus välttämättä ole aina vai parisuhteessa, sillä se on myös lähimmäisen ja tuntemattoman ihmisen rakastamista. Se on sitä, että välittää muista ihmisistä, hyväksyy heidät sellaisinaan. Se on sitä, että on kiitollinen elämästä, näkee sen kauneuden ja hyvyyden. Rakkaus on ystävällisyyttä, se on lempeyttä. Se on myös itsestä huolehtimista, sillä me kaikkk tarvitaan vähän sitä ”itserakkausjuttuu”. 

 Luottamus on uskomista johonkin korkeaan ja sitä, että luottaa elämän järjestyvän. Usko Jumalaan on mulle edelleen tärkeää, ja haluan olla luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen. Meistä kyllä pidetään huolta täällä. 

Intohimo on elämistä täydellä sydämellä. Sitä on vähän vaikeaa selittää, mutta en nyt tässä tarkoita mitään fyysistä intohimoa. Vaan oikeastaan sitä, että toivon suhtautuvani elämääni ja kaikkeen siihen, mitä se sisältää ilolla ja kiitollisuudella. Se on pyrkimistä hyvään, tavoitteellisuutta ja itsensä likoon pistämistä. Intohimo esimerkiksi opiskelujen suhteen on se, että haluaa tehdä opintonsa hyvin ja haluaa oppia jatkuvasti uutta. Ja elämässä uuden oppiminen taitaa olla aika keskiössä 🙂 

  Mun pitäis haastaa nyt joku. Tehdään niin, että kaikki bloggaavat kanssasisaret ja veljet tekee sit tämän haasteen jos sattuu lukemaan tämän postauksen 😉