Musiikki on kieli jota kaikki puhuvat

Heippa, 

 

Musiikki on yks tärkeimmistä asioista elämässä. En voisi elää ilman musiikkia, tunteiden ja fiilisten sanoittajaa. Vanhoillislestadiolaisessa taustassa on ollut sellainen hieno asia, että olen kuunnellut paljon klassista musiikkia. Merikantoa ja Bachia sydänsuruihin, rauhoittamiseen ja päiviin jolloin askeleet milloin olivat kevyet, milloin raskaat. Sitä oppi arvostamaan maailman kauneinta musiikkia. 

Kun haluan rauhoittua, klikkaan YouTubesta auki cover-soittolistan. Youtube on oikea aarreaitta, sieltä löytyy mielettömän hienoja covereita erilaisista biiseistä niin pianolla, saksofonilla kuin jousisoittimilla! The PianoGuys on yks lemppareista, se tekee äärimmäisen upeaa musiikkia. Viime yönä valvoin jälleen vauvan kanssa ja fiilis oli aika matalalla. Laitoin YouTubesta The PianoGuysin version Coldplayn Something like this-biisistä, suljin silmät ja hengitin syvään. Supernopea taikakeino mielen rauhoittamiseen! Covereissa myös musiikkivideot ovat usein äärimmäisen kauniita. Niissä on seesteinen ja rauhallinen tunnelma ja paljas pinta puuttuu. On vain ihmisiä jotka nauttivat soittamisesta. 

Nykyisin kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, Vivaldista Eppu Normaaliin. Coldplay ja Imagine Dragons ovat itselle erittäin tärkeitä yhtyeitä ja niiden biisit sellaisia, joiden kautta elän. Mikään ei ole puhdistavampaa kuin laittaa kuulokkeet päähän ja sulkea hetkeksi muu maailma ympäriltä. 

Musiikki on elinehto. Jos se otettaisiin minulta pois, olisi se sama asia kuin minua estettäisiin hengittämästä.

Kulttuuri Musiikki Suosittelen Ajattelin tänään

Valvotaan

Moikka! 

Yön tunnit ovat niin pitkiä. Ollaan tehty puolison kanssa niin että nukun alkuyöstä muutaman tunnin ja nousen sitten vauvan kanssa valvomaan. Vauva on kohta kolme viikkoa ja väsyttää. 

Ehkä rankinta vauva-arjesta on se, ettei saa nukkua. Väsyneenä kaikki näyttää kamalan vaikealta ja vähän mustalta. Rintaraivarit tuntuvat keskellä yötä kamalammilta kuin päivällä ja usein itketään vauvan kanssa molemmat. 

Parasta mitä pienen lapsen vanhemmat voi kuulla: ”menkää nukkumaan, me hoidetaan vauvaa tämä yö.” Yksi viikonloppu oltiin mun perheen luona ja saatiin nukkua kokonainen yö. Kotona mua itketti se, miten ihania ihmisiä meillä on tukena ja miten onnellinen oon siitä tuesta mitä omilta vanhemmilta saan. 

Joka ilta mua pelottaa jo valmiiksi tuleva yö. Että nukkuuko vauva yhtään ja saanko itse unen päästä kiinni edes muutamaksi tunniksi. Pitäisi osata elää hetki kerrallaan eikä murehtia etukäteen tulevia öitä, väsymystä, vauvan ekaa flunssaa tai sitä riittääkö maito ja tyssääkö imetys heti alkumetreille. Yritän ajatella positiivisesti: vaikka väsyttää, tämä on vain väliaikainen tila, jota on vielä myöhemmin ikävä. Vaikka tuntuu kamalalta ja itkettää, päivä päivältä tästä tulee helpompaa. Ajattelin että täytyy tehdä öistä niin siedettäviä kuin mahdollista. Lukea kirjaa, laittaa klassista musiikkia soimaan, kuunnella äänikirjaa, katsoa hyvää sarjaa netflixistä, kirjoitella blogipostauksia. Lohdutin itseäni että väsymykseen ei kuole vaikka se hanurista onkin. 

Vaikeinta vauva-arjesta on se, että vauva on niin kiinni minussa. Se pieni ihana tuhiseva pulloposki vaatii jatkuvasti huomiota. Suihkussa ei ehdi välttämättä käydä rauhassa, aamulla ei ehdi meikata. Ei ehdi syödä rauhassa, käydä vessassa. Koko ajan täytyy olla saatavilla, täyttää pienen ihmisen tarpeet. 

Haluan kirjoittaa täällä rehellisesti siitä ettei vauva-arki ole aina yhtä glooriaa. Se on välillä kamalaa, kamalan ihanaa. Silti rakastan tuota pientä eniten maailmassa. 

 

Perhe Hyvä olo Lapset Vanhemmuus