Sydän vähän kallellaan

Moikka! 

IMG_20181108_223905_339.jpg

Hän on täällä. Kun aloitan kirjoittaa tätä postausta, kello on varttia vaille kuusi aamulla ja pieni tuhisee tissiä vasten. Mulla on kamala nälkä ja päässä suhisee. Väsyttää. 

31.10.2018 klo 13.41 meidän maailma mullistui kun saimme pienen rääkyvän tyttömme. Synnytys oli pitkä ja rankka, 22 h. Mutta palkinto siitä jotain niin ihmeellistä! Ja on uskomatonta miten ne kivut unohtuu heti kun saa pienen syliin. Että ajattelee et kaikki kipu oli sittenkin sen arvoista eikä mikään ole niin kaunis kuin vastasyntynyt pieni ihminen, niin suuri ihme. Oma lapsi, meidän lapsi. 

Olimme sairaalassa useamman yön harjoittelemassa vauvan kanssa elämistä. Yritin imettää, vaihtaa vaippaa ja pitää vauvaa kainalossa. Olin ihan hirveän väsynyt, sillä en ollut nukkunut moneen päivään. Vauva oli ihana, temperamenttinen Pikku Myy. Huusi naama punaisena kun ei jaksanut imeä rinnasta niin kauan että olisi saanut ruokaa. Sillä oli suuret silmät ja ihanat ilmeet. Superpienet varpaat ja sormet.

Kotona pelkäsin. Pelkäsin imetystä joka oli kamalan vaikeaa, pelkäsin pienen raivareita ja sitä etten tiedä mitä lapseni huutaa. Itkin puolisolle ja äidille että en osaa hoitaa vauvaa. Itkin että vauva oli saanut väärän äidin. 

Mutta sitten kun vauva on tyytyväinen ja tuijottaa minua suurilla silmillään, rakkaus hyökyy ylitse. Sanon lapselleni että minä yritän parhaani, olen keskeneräinen ja epävarma äiti. Ja rakastan sinua hurjasti. 

 

Suhteet Ystävät ja perhe Lapset Vanhemmuus

Notes to self: pysy kaukana Googlesta

Moikka!

balloons-892806_960_720.jpg

Oon aina ihmetellyt, miten ihmiset ovat ennen vanhaan selvinneet ilman googlea. Mä tykitän jokaisen mielessä pyörineen kysymyksen googleen ja tädää, elämä ja mielenrauha on pelastettu.

Tai oikeastaan mulla ei ole enää mielenrauhaa. Olisin paljon rauhallisempi ilman googlea. Ehkä kuuluu tähän raskauteen, mutta mun ajatukset lähtee välillä ihan kunnolla laukalle ja aivot käy ylikierroksilla. Ehdin puolessa sekunnissa rakentaa mielessä sellaisen skenaarion ja maailmanlopun, että sääliksi käy. Suurin kiitos tästä kuuluu googlelle, joka ei ainakaan yhtään helpota tätä kauhukuvien maalailua.

Yhtenä päivänä kroppaa kutitti joka puolelta ja menin googleen. Google kertoi että mulla oli alkava raskaushepatoosi. Vietin varmaan kymmenen minuuttia googlettaen pitääkö kutinasta soittaa neuvolaan ja kuinka vaarallisesta asiasta oikein on kyse. Lopputulos: kutina loppui saman tien kun sain jotain muuta järkevää ajateltavaa.

Toisena päivänä näin hassuja mustia pisteitä ja päätä särki, niinpä menin googleen. Raskausmyrkytys. Oireet loppuivat saman tien kun sain jotain muuta ajateltavaa.

Googlen avulla oon ehtinyt diagnisoida itselle kaiken keskenmenosta syöpään ja homealtistukseen. Googlen avulla löysin jopa meidän asunnosta hometta. Huomasin, että keittiön nurkassa haisi hassulle, ihan kuin vanha maito. Googletin mistä haju voisi johtua ja google kertoi sen olevan hometta. Vauhkoonnuin ja ehdin jo miettiä, pitääkö kaikki huonekalut polttaa ja miten me nyt yhtäkkiä löydetään uusi asunto. Silmiä alkoi kutittaa ja nenä meni tukkoon, kun olin googlesta lukenut niiden olevan oireita homeesta. Melkein soitin kunnan terveystarkastajalle ja olin lähellä hankkia homekoiran. Luin facebookin homeryhmistä kauhutarinoita siitä, miten hometalo oli vienyt terveyden ja omaisuuden ja olin varma että nyt elämä on ohi. Tämän home-episodin lopputulos: haju oli peräisin uusista keittiön tuoleista, joiden kangasverhoilu haisi vielä tehtaalle. 😀

Makkarin katosta on muutaman kerran kuulunut rapinaa. Nopean googlettamisen tuloksena aloin pelätä hiiriä. Valvoin yksi yö monta tuntia kun mietin, että voiko hiiri tipahtaa katosta sänkyyn tai entä jos yöllä vessaan mennessä törmään hiireen. Tai löydän hiiren kaurapuuropaketista. Sitten mietin mihin pitäisi tunkea hiirenloukkuja jos hiiri kerta asustaa välikatolla, että miten sinne välikatolle oikein pääsee. Sitten luin, että hiiri voi nakertaa sähköjohdot rikki. Sitten laitoin korvatulpat ja päätin, että en halua kuulla ainakaan yöllä hiiren rapinaa.

Eli jos haluat säilyttää sisäisen mielenrauhasi, pysy kaukana googlesta.

P.S Äläkä missään nimessä googleta, kuinka pahasti synnytyksessä voi revetä…

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys Höpsöä