pyöritystä

​Heippa!

 

Kesää on onneksi vielä hetki jäljellä, vaikka välillä kaikki menee niin hurjaa vauhtia eteenpäin, ettei missään pysy perässä. Tuntuu todella hurjalta, että reilun kuukauden päästä uusi elämäntilanne ja paikkakunta odottaa. Ei pelota, ainakaan vielä. Kai siksi, että sen kaiken uuden voi ottaa vastaan toisen ihmisen kanssa ja saa olla hänen luonaan, ei tarvitse enää lähteä pois. Ei tarvitse enää hyvästellä aina sunnuntaisin ja odottaa viikkoja seuraavaa kertaa. Vihdoinkin voidaan alkaa rakentaa kotia, miettiä millainen sohva ostetaan ja mitä tehdään ruuaksi. Voi kiistellä siitä, pitääkö ensin ostaa pakastin vai pyykinpesukone ( mä en selviä ilman pakastinta sillä eihän jäätelöpakettia voi syödä kerralla!)

Ihminen on onnellinen, kun niin moni paikka tuntuu kodilta. Kotiin perheen luokse on aina kivaa mennä, sillä siellä kodin tekevät ne ihmiset, joiden kanssa on elämää ihmetellyt pisimpään ja joiden kanssa on yhteiset geenit. Siellä on joskus kaikki seitsemän sisarusta, yksi hölmö koira ja äiti ja iskä. Ovi, joka on aina auki ja vastaan juoksevat pikkusiskojen askeleet.

Sitten on tämä Rovaniemen koti. Kiva kämppä lähellä keskustaa. Kämppä on erityisen kiva siksi, että aamuisin voi nukkua pitkään, sillä työmatkaan menee noin viisi minuuttia. Täällä on kaapit täynnä kahvikuppeja, parvekkeella kukkia ja sauna. Kolmen naisen tavarat ja asiat. Välillä on niin hiljaista, että on pakko skypettää siskolle, mutta useimmiten hiljaisuudesta nauttii.

Tulevassa kodissa on tuleva aviomies, varmasti paljon onnea ja kiitollisuutta. On yhteiset unelmat ja haaveet, yhteiset kauppareissut ja yhteiset surut ja ilot. On taatusti kinaa siitä, että toinen ei ole yhtä siisti kuin toinen ( ja arvatkaapas kumpi EI ole se siistimpi) tai siitä, että toinen jättää vaatteet lattialle eikä laita niitä kaappiin tai siitä, että toinen kailottaa ja soittaa musikkia liian suurella volyymilla. Mutta lisäksi on paljon tahtoa lujittaa ja rakastaa, hioa särmiä yhteen.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Tämä heinäkuu on mennyt sadetta kuunnellen ja toimistolla oleskellen. Olen yrittänyt edistää opintoja (huonolla menestyksellä) ja lisätä päiviin liikuntaa ( vielä huonommalla menestyksellä.) Toimistotyöajat ovat mielekkäitä siksi, että aikaa jää töiden jälkeen vielä muuhunkin. Usein vain päätä särkee niin, ettei illasta saa oikein mitään tehtyä. En haluaisi stressata tekemättömistä jutuista, mutta mieleen on alkanut iskostua se tosiasia, että tässä olisi vähän reilu kuukausi saada kaikki esseet kirjoitettua ja tentteihin luettua. Syyskuussa saa sitten taas levähtää. Silloin aion lainata vinon pinon kirjoja ja tuijottaa leffoja.

Häihin on enää 69 päivää. Näin unta, että sulhanen ei saapunut paikalle ollenkaan enkä ollut edes muistanut lähettää kutsuja. Ennen häitä pitäisi käydä avioitumassa maistraatissa, mikä vaatii pientä paperisotaa. Albanialainen paperi ei näyttävästi täysin kelpaa Suomessa, mutta jos kaikesta tällaisesta haluaa menettää yöunensa, ei saa nukuttua ikinä. :D ja me ei olla ensimmäinen albanialais-suomalainen pariskunta jotka on halunnut mennä naimisiin, joten kaikki järjestyy!

Mitä teille kuuluu?