rakkauspäivä

Heippa! 

 Onpas ollut vaaleanpunaista. Sellaista hassua hattaraa. 

 Ystävänpäivän sain viettää murun kainalossa. Ja kyllä, joku ihme on tapahtunut ja minusta on tullut seurustelun myötä mielettömän siirappinen. Aikaisemmin vähän säälin niitä tyyppejä, joilta rakkaus pehmittää aivot ja jotka eivät näe maailmassa ketään muuta kuin hänet. 

Mä en ole erikoisen romanttinen, minusta riittää, että sanoo toiselle tarpeeksi usein että tykkää ja muistaa halata paljon. En oo sellainen tyyppi, joka tarjoilee aamupalan sänkyyn tai piilottaa miehen takin taskuun rakkauslappuja. Olisihan sellainen ihan kivaa mutta ei taida tällaiselta jäyhältä suomalaiselta onnistua : D

meidän ystävänpäivän romantiikka oli siinä, että mies tuijotti Milanin peliä ja mä nukuin päikkärit ja vähän mökötin. Mutta se toi mulle kaupasta kismetin ja sydänsipsejä niin en viitsinyt sitten kovin kauaa mököttää. Ja parasta siinä miehessä on oikeastaan se, että se tuo mulle suklaata vaikka oon sanonut sille suurinpiirtein joka päivä että oon dietillä enkä voi syödä mitään herkkuja 😉

 On onnellista kun kumppani on paras ystävä, tuki ja turva. Sellainen ihminen, joka jaksaa kaikki kiukuttelut ja mökötykset, jaksaa ymmärtää ja sanoo kauniiksi silloin kun itse tuntee olevansa niin ruma. Että on vierellä sellainen ihminen joka on samaan aikaan ihan samanlainen kuin minä mutta kuitenkin ihan erilainen. Sitä puhutaan sielunkumppanista. 

Ja samaan aikaan elämässä on niin paljon rakkautta. Ei vain kahden ihmisen välistä, kumppanuuteen pohjautuvaa rakkautta, vaan paljon välittämistä. On perhe ja ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia. Ihmisiä, jotka on tärkeitä.

 Ihanaa ystävänpäivää ja rakkauspäivää!