Tag: suoraan sydämestä

Hymyillen.

sanoja, kirjaimia

Heippa!  Pitkän aikaa olen odotellut, milloin inspiraatio löytää tiensä takaisin. Nyt tuntuu, että se on tullut takaisin, ainakin hetkeksi. Sanat ovat olleet aika kadoksissa, enkä ole oikeastaan kirjoittanut juuri mitään, satunnaisia esseitä lukuunottamatta. Eilen avasin pitkästä aikaa tietokoneen ja kirjoitin. Olen alkanut kirjoittaa ”omaa taivaslaulua”, ajatuksia irtautumisesta ja elämästä ylipäätään. Asiat järjestyvät ja selkiytyvät, kun […]

ja suurin niistä on rakkaus

ja suurin niistä on rakkaus

  Elämä on mahtavaa! Olen vieläkin aivan pökerryksissä ja tunnemyrskyn kourissa, sillä meillä oli viikko sitten häät ja se päivä oli miljoona kertaa ihanampi päivä kuin olisin koskaan uskaltanut kuvitella. Saippuakuplia, onnea, iloa, onnenkyyneleitä, rakkautta, suurta rakkautta. Kauniita sanoja, naurua, hyvää ruokaa ja tunnelmallisin hääpaikka, mitä kuvitella saattaa. Ystäviä, perhe, rakas puoliso rinnalla. Niin suuri onni, ettei […]

Varten taivasta luotu

Varten taivasta luotu

Elmerin hautajaispäivänä alkava syksy vaihtui hetkeksi auringonpaisteeseen ja taivaan sineen. Ristiriitaa, eihän surullisena päivänä saa paistaa aurinko, vaan silloin taivaan pitäisi levätä matalana, kuin peittona mustiin pukeutuneiden yllä. Toisaalta auringossa on toivoa, se tulee takaisin vaikka luuli sen jo menneen, sulattaa ja lämmittää. Tuo valon takaisin. Suurista tunteista, sellaisista, jotka järisyttävät itsestä jotain olellista, on […]

Lahja taivaasta olit meille

Lahja taivaasta olit meille

  ”Olen kimallus tähden,olen pilvenlento,olen kasteisen aamun pisara hento.En ole poissa, vaan luoksenne saavunmukana jokaisen nousevan aamunja jokaisen tummuvan illan myötätoivotan teille hyvää yötä. ”   Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä saimme vieraan taivaasta. Pienen enkeliveljen, joka viipyi luonamme hetken, niin täydellisen hetken. Pieni sai nimekseen Elmeri ja sai viettää lyhyen elämänsä meidän sylissä. Pikkuinen oli […]

Hymyillen.

kahden maailman välissä

  Pyhäkoulu järjestetään aina sunnuntaina ennen ruokaa. Istun rauhanyhdistyksen kerhohuoneessa ja kuuntelen kun isä pitää pyhäkoulua. Puhutaan Jeesuksesta, Mariasta. Kuuntelen tarkasti, pyhäkoulu loppuu siihen, että opettelemme muistolauseen ja saamme tarrat pyhäkouluvihkoon.   ​Mene vaan leirille, sieltä saa kavereita, äiti sanoo. Pakkaan laukkuun kaiken, mitä tarvitaan viikonlopun suurtyttöleirille. Kyllä niitä kavereita saa!​Illalla puolijoukkueteltassa itkettää. Kukaan ei […]

ei enää laumassa

ei enää laumassa

Heippa! Vuodenaikaan erittäin sopiva kuva 😉    Olen nyt jo jonkun aikaa totutellut elämään entisenä vanhoillislestadiolaisena. Haluaisin tässä blogissa kirjoitella ajatuksia, joita irtautumisen myötä on noussut mieleen – en mitenkään siksi, että haluaisin leimata yhteisöä tai syyttää sitä jostain. Vanhoillislestadiolaisuus on antanut elämääni paljon hyvää, mutta myös ahdistavia asioita. Tuntuu vain tärkeältä kirjoittaa. Ja vielä […]