Tag: vanhoillislestadiolaisuus

Taustana vanhoillislestadiolaisuus

Taustana vanhoillislestadiolaisuus

Moikka! Viena kirjoitti hyvän postauksen uskonnollisesta taustastaan, vanhoillislestadiolaisuudesta.  Omasta uskonnollisesta taustasta on vaikea kirjoittaa, sillä silloin tulee väistämättä loukanneeksi yhteisöön kuuluvia, vaikka se tarkoitus ei olisikaan. Toisaalta uskon siihen, että asioista on puhuttava avoimesti, ja se, että joku on onnellinen vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, ei ole minulta pois, eikä se, että minä en yhteisössä ollut onnellinen, ei […]

Hymyillen.

sanoja, kirjaimia

Heippa!  Pitkän aikaa olen odotellut, milloin inspiraatio löytää tiensä takaisin. Nyt tuntuu, että se on tullut takaisin, ainakin hetkeksi. Sanat ovat olleet aika kadoksissa, enkä ole oikeastaan kirjoittanut juuri mitään, satunnaisia esseitä lukuunottamatta. Eilen avasin pitkästä aikaa tietokoneen ja kirjoitin. Olen alkanut kirjoittaa ”omaa taivaslaulua”, ajatuksia irtautumisesta ja elämästä ylipäätään. Asiat järjestyvät ja selkiytyvät, kun […]

Hymyillen.

vähän vielä uskonnoista

  Eräänä perjantai-iltana sain kutsun Bahai-iltaan. Oli mukava ilta, tapasin uusia kiinnostavia ihmisiä ja kävimme yhdessä hienoja keskusteluja. Bahaí on aika hiljattain syntynyt uskonto ( joskin parisataa vuotta vanha) , jota kuvaillaan yhteisön nettisivuilla seuraavasti:    ”Bahá’í-uskon perustajan Bahá’u’lláhin mukaan uuden uskonnon tehtävä on tarjota ratkaisuja oman aikansa ongelmiin ja viedä eteenpäin alati edistyvää sivistystä. […]

ei enää laumassa

ei enää laumassa

Heippa! Vuodenaikaan erittäin sopiva kuva 😉    Olen nyt jo jonkun aikaa totutellut elämään entisenä vanhoillislestadiolaisena. Haluaisin tässä blogissa kirjoitella ajatuksia, joita irtautumisen myötä on noussut mieleen – en mitenkään siksi, että haluaisin leimata yhteisöä tai syyttää sitä jostain. Vanhoillislestadiolaisuus on antanut elämääni paljon hyvää, mutta myös ahdistavia asioita. Tuntuu vain tärkeältä kirjoittaa. Ja vielä […]

Hymyillen.

mitä olen menettänyt

Heippa!     Jaan elämäni kahteen osaan: elämä masennuksen kanssa ja elämä ilman masennusta. Elämä vanhoillislestadiolaisena ja elämä ”epäuskovaisena”. Ja nyt tuntuu siltä, että nykyinen elämäni on niin hyvää ja kevyttä, että välillä haluaisi syleillä koko maailmaa ja kiittää. On niin helppo olla, vapauttavaa.   Kun aloin huomaamaan, etteivät ajatusmaailmani enää vastaa vanhoillislestadiolaisen maailmaa, yritin pakottaa itseni […]