Tag: yhteisö

Heippa! Olin viittä vaille valmis sinkoamaan tämän blogin bittiavaruuteen, mutta päädyin sitten piilottamaan vanhat postaukset. Tuntuu vähän oudolta kirjoittaa samaa blogia, kun ihminen täällä ruudun takana on muuttunut ihan hurjasti vuosien aikana. En ole enää se yliopistoa aloitteleva arka tyttö, joka kirjoitteli ensimmäisiä postauksia lähes neljä vuotta sitten. Neljässä vuodessa elämä on muuttunut. Olen saanut ihanan […]

  Pyhäkoulu järjestetään aina sunnuntaina ennen ruokaa. Istun rauhanyhdistyksen kerhohuoneessa ja kuuntelen kun isä pitää pyhäkoulua. Puhutaan Jeesuksesta, Mariasta. Kuuntelen tarkasti, pyhäkoulu loppuu siihen, että opettelemme muistolauseen ja saamme tarrat pyhäkouluvihkoon.   ​Mene vaan leirille, sieltä saa kavereita, äiti sanoo. Pakkaan laukkuun kaiken, mitä tarvitaan viikonlopun suurtyttöleirille. Kyllä niitä kavereita saa!​Illalla puolijoukkueteltassa itkettää. Kukaan ei […]

  Eräänä perjantai-iltana sain kutsun Bahai-iltaan. Oli mukava ilta, tapasin uusia kiinnostavia ihmisiä ja kävimme yhdessä hienoja keskusteluja. Bahaí on aika hiljattain syntynyt uskonto ( joskin parisataa vuotta vanha) , jota kuvaillaan yhteisön nettisivuilla seuraavasti:    ”Bahá’í-uskon perustajan Bahá’u’lláhin mukaan uuden uskonnon tehtävä on tarjota ratkaisuja oman aikansa ongelmiin ja viedä eteenpäin alati edistyvää sivistystä. […]

Heippa!  Taas on yksi viikonloppu takana. Istun kyyneleet poskilla junassa ja mietin, miten ihanaa sitten tulevaisuudessa on, kun ei tarvitse enää lähteä. Kun ei enää joudu rutistamaan juna-asemalla lujasti toista ja sanoa heippa sitten, nähdään parin viikon päästä, soita sitten kun oot kotona, olet rakas, tulee niin ikävä. Miten hyvä on sitten tulevaisuudessa, kun ei […]

Heippa! Vuodenaikaan erittäin sopiva kuva 😉    Olen nyt jo jonkun aikaa totutellut elämään entisenä vanhoillislestadiolaisena. Haluaisin tässä blogissa kirjoitella ajatuksia, joita irtautumisen myötä on noussut mieleen – en mitenkään siksi, että haluaisin leimata yhteisöä tai syyttää sitä jostain. Vanhoillislestadiolaisuus on antanut elämääni paljon hyvää, mutta myös ahdistavia asioita. Tuntuu vain tärkeältä kirjoittaa. Ja vielä […]

Heippa!     Jaan elämäni kahteen osaan: elämä masennuksen kanssa ja elämä ilman masennusta. Elämä vanhoillislestadiolaisena ja elämä ”epäuskovaisena”. Ja nyt tuntuu siltä, että nykyinen elämäni on niin hyvää ja kevyttä, että välillä haluaisi syleillä koko maailmaa ja kiittää. On niin helppo olla, vapauttavaa.   Kun aloin huomaamaan, etteivät ajatusmaailmani enää vastaa vanhoillislestadiolaisen maailmaa, yritin pakottaa itseni […]