vapaus on ainut joka käteen jää

Moikka!

Viime viikonloppuna olimme miehen kanssa meidän kummankin elämän ekoilla festareilla. Suviseuroja ja opistoseuroja ei taida laskea festareiksi, niissäkin on kyllä ihan kivaa, mutta ensimmäinen Qstock-kokemus oli jotain ihan erilaista! Ihanan erilaista!

Kaksi päivää onnellisuuspöhnää, tärkeitä biisejä, vatsassa kutkuttavaa odotusta, tanssimisen väsyttämiä jalkoja ja ruokakojuista leijailevia tuoksuja. Iloisia ihmisiä, musiikin tahtiin tanssivia ihmisiä. Olin jotenkin aina kuvitellut festarit jonkinlaiseksi kännikaaokseksi, jossa ihmiset eivät osaa käyttäytyä. Joissa alkoholi virtaa ja ihmiset sikailevat. Tämäkin ennakkoluulo (ennakkoluuloja tästä normaalista elämästä on ollut aikalailla) osoittautui vääräksi, sillä en tainnut koko festareiden aikana nähdä ainuttakaan ympäripäissään olevaa ihmistä.

Se fiilis, kun ensimmäistä kertaa ikinä kuuntelet jotain keikkaa livenä, lähellä esiintymislavaa. Sydän jyskyttää basson tahtiin, sitä laulaa sielustaan kaiken pois, hyppii ja pomppii. On sellaisessa riemukkaassa sekaantumispisteessä, jalat ja kädet tanssii omaan tahtiin, sydämessä on vapaus ja ilo.

Chisun keikka oli mieletön ja siinä on vasta karismaattinen nainen! Haloo Helsingin biiseistä on tullut tärkeitä sillä oi, kuinka oivallisesti ja tarkkanäköisesti ne kertovat elämästä. Teflon Brothersii rakastan juuri sen takia, että niiden biisit on ihanan järjettömiä ja ne tyypit on niin hauskoja. Antti Tuiskun show oli ihan mieletön ja ihailen sen miehen asennetta ja aitoutta. Se muistuttaa, ettei paskaakaan tarvitse välittää siitä, mitä muut ympärillä ajattelee ( no ehkä vähän, eihän kukaan saa elämällään ketään tietoisesti satuttaa, mutta saitte varmaan kiinni pointista). Nopsajalan Lupaan olla sun-biisi on varmaan yksi kauneimmista rakkauslauluista ikinä ja muistuttaa siitä, mitä itsekin on tullut toiselle luvattua. Mikael Gabrielin biisit kertoo paljolti elämän nurjista puolista, mutta ovat myös rakkauden ja luottamuksen ilosanomaa. Oli ihan hauskaa jorata niiden satojen teinityttöjen kanssa Heliumin tahtiin 😀 Profeettojen Sinuhe ​on myös biisi, jolla on merkitystä. Miehelle Profeetat taitaa olla se yksi tärkeimmistä, nauroin vieressä kun toinen vajosi musiikin mukana ihan toiseen todellisuuteen 😀

En vois elää ilman musiikkia, sillä se kannattelee vaikeiden aikojen yli, sanoittaa tunteita ja fiiliksiä, saa jonkun liikahtamaan tuolla sydämen tienoilla. Musiikilla on mieletön voima, sen avulla paskoista päivistä tulee pikkiriikkisen parempia. Ja miten siistiä onkaan kun löytää uusia helmiä, sydämeen iskeviä sanoituksia… Ja miten ihanaa on tanssia, antaa rytmin viedä, hyppiä, pomppia, ilman itsensäkontrollointia ja tunnetta, että pitäisi näyttää fiksulta. Sitä vaan tanssii vaikka ei osaa tanssia, antaa musiikin ja kuplivan ilon viedä.

Eli ensimmäiset festarit eivät jää ensimmäisiksi, tästä tulee jokavuotinen perinne! :)