Me emme ole kauaa olleet miehen kanssa yhdessä, vuosi tulee hääpäivänä täyteen vaikka muutamia vuosia olemme kyllä tunteneet. Tiedän ettei meidän perheiltä tulisi sanomista nopeasta toiminnasta, varmasti kaikki olisivat hyvin onnellisia puolestamme. 🙂

Meidän ei ollut tarkoitus alkaa edes tapailemaan, mutta toisen oppi tuntemaan aivan uudella tavalla ja pian minulla oli joka öinen unikaveri. Muutaman kuukauden kuluttua totesimme, että on paljon järkevämpää muuttaa saman katon alle ja se meni oikein sulavasti muutoineen ja tavaroiden jakamisineen. Ja päivääkään en ole ainakaan itse katunut, olemme molemmat tasa-arvoisia ja jaamme samanlaisen ajattelutavan, kotitöistä tai rahasta ei tarvitse tapella.

Miksi sitten salaa naimisiin? Varmaa suurin syy on, että olen luonteeltani aikamoinen stressaaja ja hääpävänäni en tahtoisi olla kiukkuinen ja ärisevä. 
Tahdon, että voin ottaa rennosti (ja mies myös) ja nauttia päivästä. Haluamme vielä juhlia meidän avioliittoa muiden rakkaiden kanssa, mutta sen aika ei ole vielä. 

Viikonloppuna taas piti niellä sanani moneen kertaa ja siskoni (kolmas joka asiasta tietää) myös manaili tätä salailua. Todennäköisesti asiaa ei vielä hääpäivän jälkeen julkisteta, mutta se todennäköisesti päätetää lopullisesti vasta silloin hääpäivänä, joka muuten on 8.8, vihdoin maistraatti varattuna! 🙂