Koti
Ulko-ovessa on tonttu ja turvakameran kuva. Molemmat taitaa olla kahdeksankymmentäluvulta. Oven vieressä on kokoelma keppejä, ilmiselvästi tärkeitä jollekin talon asukkaalle. Ovikello kuulostaa jääkiekkoareenoilla huutavalta erätaukosummerilta ja se kuuluu ulos asti.
Eteisessä on usempaa sorttia kenkiä, kaikille ei ole pareja, joitain käytetään pääsääntöisesti kesällä ja osa kengistä ei ole kenenkään talon asukkaan jalankokoa. Seinillä roikkuu takkeja ja haalareita kevään jokaikiseen säähän kaikille neljälle perheenjäsenelle. Tästä syystä eteinen tuntuu hmm.. kaapilta, josta pääsee ulos.
Heti ensimmäinen ovi eteisen jälkeen paljastaa perheessä elävän lapsia, siis jos sitä ei huomaa jalkapohjaan tarttuneesta dublolehmästä tai niistä kahdestasadasta eriparikengästä ja -haalarista eteisessä. Ovessa on puukirjaimin nimi ja oven takana avautuu pienen ihmisen (toistaiseksi) ikioma maailma. On automattoa, majaa, pikkusänkyä ja sohva jolla saa pomppia. Tarroja, joita on liimattu jokaiseen mahdolliseen pintaan. Taulu, jollaista kellään toisella maailman pikkuihmisellä ei ole. Huoneessa on leluja, sikinsokin hujanhajan.
Olohuoneessa on sattunut vakava tapaturma. Dubloauto on törmännyt valtavaan jumppapalloon ja lentänyt takan edustalle päälaelleen. Takassa näyttäisi olevan toinen dubloauto. Ja vaikka nyt selvästi tarvittaisiin palokuntaa apuun, niin talon ainoa paloauto on kirjahyllyn päällä, todennäköisesti jäähyllä koska sitä on heitetlty. Viherkasveja ikkunalaudalla, monensorttisissa ruukuissaan. Isoista ikkunoista näkyy piha, joka on enemmän metsä kuin piha, mutta hyvällä tavalla. Olohuoneen ison ruokapöydän päällä on koristeltuja pajunoksia. Niiden vieressä on ehkä joulukukasta jäänyt punainen rusetti ja tonttukeppi. Aika kuluu niin nopeasti, ettei tontut ja pajunkissat ehdi uusien vuodenaikojen alta pois.
Olohuoneesta pääsee eksoottiseen makuuhuoneeseen. Päätyseinä on turkoosi ja isosta ikkunasta paistaa aamuaurinko sisään. Leveä sänky näyttää houkuttelevalta, tosin lähemmän tarkastelun jälkeen voi huomata lakanoissa olevan pukluläikkiä ja peittoja sekä tyynyjä on niin monta, että oikeastaan vähän ahdistaa. Sängyn lakanoiden, tyynynpäällisten ja pussilakanoiden yhteensopivuudesta voi olla montaa mieltä. Ainakaan niitä ei ole myyty samassa paketissa. Sängynpäädyn päällä on epämääräistä roinaa ja seinällä roikkuu unisieppari, joka rauhoittaa muuten sekavaa sänkymeininkiä. Unisiepparin vieressä, simpukka-amppelissa on kaunis ruukku ja ruukussa kasvi. Kasvi tosin on kuollut. Makuuhuoneesta pääsee pieneen vaatehuoneeseen, josta ei tarvitse mainita muuta kuin voimaannuttavat kuvat naisista. Maya -naisia myymässä hedelmiä, naiskoripallojoukkue ja jamaikalisia naisia juomassa olutta. He hymyilevät sitä hymyä, mitä vain naiset toistensa seurassa parin oluen jälkeen hymyilevät.
Olohuoneesta pääsee myös pieneen askarteluhuoneeseen. Mutta ei ei.. ei ehkä kannata. No siinä on jätesäkillinen tilkkuja, on hamahelmiä ja villalankoja, pahvia ja vaahtomuovia. Ei mitään järkeä. Tämä huone on … keskeneräinen. Vai varasto? Haluaisin puhua ompleuhuoneesta, mutta ompelukone on hautautunut kirppiksellä myytävän roinan alle ja silityslaudan päällä on ..niin mitä siinä tarkalleen ottaen on? En nyt puhuisi ompleuhuoneestakaan. Ehkä vuoden päästä kun ne roinat ovat löytäneet itselleen kirpputorin tai kahdenkymmenen vuoden päästä kun on aikaa taas ommella.
Kylppäri ja sauna ovat käytävän päässä oikealla. Vasemmalla on man cave, jonka seinällä on puhuva tikkataulu batiikkivärjätyn kankaan päällä sulassa sovussa vanhan Olvin kaljamainoksen kanssa. Tarvitseeko siitä enempää sanoa? Kylppäriin kun kurkistaa näkee ikuisesti kuivumassa riippuvia vaatteita ja suihkukopin, jossa on babysitteri ja kappas! DUBLOAUTO. Saunassa on lauteiden lisäksi amme ja muutama sata kylpylelua. Kotispahan viittaa … ei mikään. Mutta lauteilla on siellä täällä pellavalaudeliinoja, punaisia, keltaisia, vihreitä. Ne ovat kauniita ja selvästi harkituin elementti kylpyhuoneosaston hillittömään kaaokseen.
Kodin sydän on keittiö. Keittiössä on keltaiset seinät ja avohyllyillä kauniita kulhoja, laseja, kippoja ja vuokia. Niitä kippoja ja kuppeja onkin oikeastaan jokaisessa keittiön sopukassa. Tasoilla on kodikkaasti paahtoleivän muruja ja kahviläikkiä. Kahvinkeitin tuntuu olleen kovassa käytössä. Lattialla on tarkkaan asetellut pikkuautot maton viivojen osoittamissa riveissä. Tosin kaikki autot ovat katollaan. Kukaan ei uskoisi jos sanoisin, että keittiössä imuroidaan kerran päivässä, eikä se totta olisikaan. Keittiön baarijakkaralla istuessa voi seurata pihamännyissä leikkiviä oravia ja katsoa silmästä silmään koiranpissattajaa, joka onkin anoppi.