”Valvominen Tuntuu Siltä Kuin Olisi Juossut Yöllä Maratonin”

Näin lausui mieheni tänään aamulla. Hän jäi isyysvapaalle ja sain nukkua kokonaisen yön. Oikeasti heräsin kerran lämmittämään maitoa, koska mieheni ei tokkuraltaan tajunnut missä on, kuka itkee tai miksi ollaan hereillä. Mutta nukuin kuitenkin enemmän kuin yleensä ja mieheni vähemmän kuin pitkään aikaan. Valvoimme esikoisen kohdalla yöt puoliksi, koska mieheni oli tuolloin kotona. Nyt kuopuksen kanssa olen valvonut kahdeksasta kuukaudesta ehkä kaksi kolmasosaa ja loput vauva on nukkunut heräilemättä.

Jos yhden yön valvomisen jälkeen tuntuu siltä, että olisi vedetty maraton, niin nyt ymmärrän miksi minusta tuntuu siltä kuin olisin vetänyt puolen vuoden triathlonin raahaten mukanani traktorinrenkaita ja syönyt matkan varrella kilokaupalla rautanauloja. 

Luulin jo että olen vanhentunut, rapistunut, heikentynyt ja puoliksi kuollut, mutta ilmeisesti olenkin vahvempi kuin koskaan.