Jouluinen olo

Joulu alkaa hiipiä mieleen lokakuun lopulla kun ilma kylmenee ja ensimmäiset jouluvalot ja koristeet alkavat näkyä kaupoissa. Tuntuu, että on vielä liian aikaista, mutta silti se tuntuu piristävän niin kivasti syksyistä pimeyttä. Nyt marraskuun lopussa harkitsen jo joulukoristeiden esiin ottamista. Meille on muodostunut perinteeksi viettää joulukuun alussa pikkujoulua perheen kesken. Silloin laitetaan pikkuruinen pöytäkuusi esille ja lapset saa koristella sen. Silloin myös paistetaan pipareita tai joulutorttuja ja kuunnellaan joululauluja. Meillä syödään tosi usein marras-joulukuussa iltapala kynttilänvalossa.

Jouluisen olon mulle tuo hämärä tunnelmavalaistus ja kotona villasukissa hipsuttelu. Lisänä tietysti teetä ja jossain vaiheessa joulukuun alkaessa myös glögiä. On ihana fiilistellä myöhään illalla muun perheen jo nukkuessa hämärävalaistuksessa lukien, kutoen tai ristikkoa tehden.

Joulu oli pitkään lahjojen ostamista ja tärkeää oli se, että saa jotain uutta ja ihanaa. Nykyään joulussa korostuu kiireetön rento tunnelma ja hyvä ruoka, joka on yhdessä suunniteltu ja itse tehtykin suurimmäksi osaksi. Mulle jouluun kuuluu myös pino viihdyttäviä ahmaistavia kirjoja. En osta niitä juurikaan omaksi, mutta lainaan kirjastosta nykyään todella paljon.

Joulu syntyy pehmeydestä ja tuoksuista, kotona puuhastelusta. Jouluna köllötellään, katsotaan leffoja ja napostellaan. Ei ole kiire mihinkään, eikä ole pakko mitään.