Siitä on kulunut nyt puoli vuotta, kun tyttären syömishäiriö todettiin ja hän aloitti hoidot. Paljon on tapahtunut sinä aikana. Paljon on tapahtunut muutosta tytössä ja paljon on tapahtunut muutosta minussa äitinä. Paljon olen oppinut ymmärtämään syömishäiriön maailmaa, vaikka ei sitä voi sellainen ymmärtää joka sitä ei käy läpi. Olen koittanut samaistua ja hakea sellaisia kokemuksia omasta elämästäni, joiden avulla paremmin ymmärtäisin lastani.

Alkuun ajattelin, että syömishäiriöinen kokee syödessään samanlaista paniikkia kuin esimerkiksi esiintymiskammoinen, joka on juuri menossa yleisön eteen. Myöhemmin tajusin ettei se ole sellainen tunne. Ei ainakaan tyttärelläni. Parhaiten ehkä tyttäreni tuntemuksen ovat rinnastettavissa siihen, kun soitan jonkun puhelun, joka jännittää minua. Riippuen puhelusta saatan jäädä miettimään jälkeenpäin, että miksi sanoin noin ja minua hävettää ja en saa sitä ajatusta pois päästäni. Välttelen viimeiseen asti näitä puheluita, jotka voivat jäädä vaivaamaan mieltäni ja tuoda moittivia ajatuksia päähäni. Toinen mihin voisin rinnastaa ajatukseni ovat ehkä kasvissyöntikauteni. Luin ennen kasvissyönnin aloittamista kirjan, jossa kerrottiin kaikista ruoka-aineista, jotka voivat olla huonoksi iholle. Kärsin tuolloin aknesta. Niiden joukkoon kuuluivat herkkujen lisäksi ainakin punainen liha ja maitotuotteet. Noihin aikoihin koin suunnatonta epäonnistumisen tunnetta jos jouduin syömään kyseisiä tuotteita ja kuvittelin, että naamani räjähtää täyteen finnejä heti niitä nautittuani. Voisi tuotakin syömistä sanoa hiukan kieroutuneeksi. Tämä kausi päättyi, kun aloin seurustella erään miehen kanssa. Olimme iltaa viettämässä ja hän halusi hampurilaiselle. Hampurilainen oli tuolloin pelkoruokani. Sinä iltana ei kyseinen asia minua kiinnostanut ja söin myös hampurilaisen. Naamani ei räjähtänyt. Päinvastoin se säteili monta päivää tuon jälkeen. Siihen loppui kieroutunut ”kasvissyöjän” urani 😀 Enkä nyt todellakaan tarkoita, että kasvissyönti olisi jotenkin kieroutunutta, mutta mun kohdalla se taisi olla olemassa hiukan väärin perustein.

Tästä tulikin nyt tällainen postaus. Niin kuin sanoin, monia asioita on tapahtunut puolen vuoden aikana. Lupaan palata niihin muihin kuulumisiin parin päivän sisällä. Tarvitsin tämän terapeuttisen kirjoituksen tällä kertaa itselleni.