Ihastuin mä toiseen mieheen

Mun nykyinen parisuhde on mun ensimmäinen pitkä parisuhde, joka on nyt kestänyt nelisen vuotta ja on melko onnellinen. Täytyy oikeasti myöntää, että se varmaan olisi onnellisempi jos miehellä ei olisi kuin yksi lapsi ja se olisi se joka meidän luona asuu. Omalla tavallaan välitän miehen molemmista lapsista, mutta en ole mitään ihanteellista äitipuoli ainesta. Niitä sellaisia taitaa kuitenkin olla aika harvassa. Mummunikin joka on lapsirakas ja harras uskovainen sanoo, että ei voisi ikinä toisen lasta hoitaa. Sellaista se on. No mutta tämä uusperheen ongelmien vatvominen ei ole se aihe, josta nyt kirjoitan.

Olen ihastunut toiseen mieheen ja olen ollut ihastunut jo jonkin aikaa. Tunne taitaa olla molemminpuolinen. Sen vaan aistii toisesta. Mies on tuttu töiden kautta, mutta ei sentäs ole työkaverini. Olemme useasti kuitenkin töiden kautta tekemisissä ja olleet ulkomailla työn merkeissä samaan aikaan. Aina silloin kun en näe kyseistä miestä en häntä ajattele erityisesti vaan keskityn omaan mieheeni. Juuri kuitenkin lähdin kotimatkalle parin päivän työreissulta ja tämä mies oli samassa paikassa. Illalla haaveilin hänestä ja nyt haaveilen ja se omalla tavalla tuntuu hyvältä. Kotona olen ollut melko stressaantunut. Päivät täyttyvät rutiininomaisista asioista ja tekemistä on joka päivä aamusta iltaan. Itselleni on kasaantunut jonkinlainen paine jatkuvasti pitää kotia siistinä, koska pelkään että minua arvostellaan selän takana jos en tee niin ja saan melkoisia kohtauksia viikonloppuisin, kun joudun alkaa siivoamaan (joku nyt varmaan ajattelee, että tarviin apua. Niinpä). Asiaa ei yhtään helpota, että talo on täynnä vieraita lapsia, jotka sotkevat sitä mukaan kun minä siivoan. Tai tältä minusta ainakin tuntuu. Kiukuttelen välillä siihen malliin, että mikäli mieheni ei olisi kiltti ja sitkeä hän varmaan jättäisi minut.

En todellakaan aio lähteä parisuhteestani. En todellakaan halua olla yksin. Olen ollut ja se on ollut suurimmalta osalta hirveää ja yksinäistä aikaa. Rakastan miestäni. Hän on paras mies koko maailmassa. Tämänhetkinen ihastukseni ei ole häntä yhtään parempi vaihtoehto. Itseasiassa hän olisi huonompi, koska hänellä myös on kaksi lasta, jotka ovat hyvin pieniä. En todellakaan aloittaisi parisuhdetta sellaisen kanssa. Ihmettelen vaan mistä tämä ihastuminen on nyt tullut ja osa syynä siinä on ehkä se, että ihminen pitkässä suhteessa luontaisesti ihastuu myös muihin, mutta mahdollisesti myös se, että miehestä haaveileminen hetken helpottaa arkeani ja pyyhkii pois kaikki ne tunteet joita viime aikoina olen tuntenut äitipuolena ja äitinä olemisessa. Tunteet ovat olleet todella kuormittavia. Pelkoa, mustasukkaisuutta, ahdistusta, kateutta, riittämättömyyttä what ever. Kaikkea paskaa. Tämä ihastukseni pyyhkii ne silloin tällöin pois mielestäni. Oletteko katsoneet Tudors sarjaa, joka kertoo englannin kuninkaasta 1500 luvulla. Jos olisin sarjan Henrik olisi mieheni Jane Seymour ja ihastukseni Henrikin rakastajatar. Se kertoo tunteistani parhaiten.