Kahvikuppisyndrooman alku. Osa 1

Tämä juttusarja on päiväkirjastani.

Teksti on kirjoitettu 20.11.2015. Tähän liittyvät tapahtumat sijoittuvat vuodenvaihteeseen 2008-2009.

” Radiossa oli eilen kotiin tullessani joku todella ärsyttävän kuulonen freestyle artisti. Se kertoi, että oli joutunut lepäämään vuoden psykoosiin joutumisen vuoksi. Mua on aina viehättänyt tällaiset ihmismielen kiemurat. Oikeesti nehän on ihan äärimmäisen tylsiä, samankaavan mukaan meneviä ilmöitä, joissa olevat ihmiset ei todellakaan vaikuta lukemani perusteella mitenkään kiinnostavilta vaan todellisilta tyhjäpäiltä. Eniten kiinnostaa se, että mitä ihmiselle siitä selvittyään tapahtuu. Tuleeko siitä vahvempi.

Tutkin asiaa eilen netistä melki koko illan. Kaikkien tarinat psykooseista oli ääniharhoja, kuuloharhoja ja tällaista. Niistä tuli mieleen ammattikorkeakoulu aikana koettu tapaus. Mut on jätetty monet kerrat, mun naama on meinattu polttaa kuumalla levyllä, mua on lyöty nyrkillä turpaan ja olen muutenkin joutunut pelkäämään miehen tekoja. Mitään noista edeltävistä asioista en kuitenkaan koe yhtä traumaattisena kun mitä mun mulkku luokkakaverini mulle teki.”

suhteet oma-elama rakkaus syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *