Tuli tämä aihe mieleen, kun juttelin ystäväni kanssa eilen ja toissapäivänä työkaverini kanssa. Työkaverini on 25- vuotiaan tyttären isä. Hän on ennen työskennellyt hyvässä asemassa ja korkeapalkkaisessa työssä. Heillä on kiinteistöjä ja uskoisin, että niin kauan kuin työkaverillani ja hänen vaimollaan heidän tyttäret ovat olleet olemassa niin he ovat eläneet taloudellisesti aika mukavasti.

Työkaverini kertoi kuinka hän tyttärelleen oli juuri ostanut tietokoneen eikä mikä tahansa ollut kelvannut vaan yli tuhannen euron Mac:n kone. Työkaverini puheiden perusteella tytär saa kaikenlaista muutakin mitä vaan pyytää. Viimeksi puhetta oli uusimmasta iPhonesta. Tytär opiskelee ja hän asuu vanhempiensa omistamassa kiinteistössä. Mietin työkaverini kanssa juteltuani, että olisipa minulla ollut tuollainen isä. Isälläni on aina ollut ihan kivasti rahaa, mutta koskaan hän ei ole minua auttanut. Koin hiukan katkeruutta pienen hetken. Voisikohan työkaverini adoptoida minut lapsekseen.. 😀 Näin jälkikäteen aateltuna niin työkaverini tekee tyttärelleen aivan kauheaa karhunpalvelusta. Tästä sitten siirrytään ystävääni.

Tosiaan kirjoitin ystävästäni jo hiukan eilen, mutta tämän jutun saa hyvin myös kytkettyä häneen tai oikeastaan hänet jättäneeseen mieheen. Ystäväni ei koskaan ollut puhunut, että hänen miehensä vanhemmat ovat rikkaita. Olin kyllä ymmärtänyt, että eivät mitään tyhjätaskuja ole, mutta en tiennyt että kyse ihan tällaisesta olisi. Ystäväni mies on aina saanut kaiken ja jopa enemmänkin. Nuorena jo jätkällä oli luottokortti käytössä jolla sai ostaa mitä vaan tarpeellista. Ystäväni kertoi kuinka heidän yhdessä olon aikana miehen vanhemmat syytivät miehelle rahaa aina vain kuin tarpeen. Tämän lisäksi mies tienaa itse melkoisen hyvin (keskivertoa paremmin).

Niihin aikoihin kun ystäväni vasta oli tavannut tämän miehen ystäväni ei ollut aivan varma haluisiko olla miehen kanssa. Siinä ilmeisesti piisasi haastetta sitten miehelle, kun kerrankin oli jotain mitä hän ei saa. Mies oli myös se, joka ehdottomasti halusi lapsia, ystäväni ei tähän mennessä niitä ollut ajatellut tehdä laisinkaan. Kuitenkin kävi niin, että lapsia hankittiin. No siinä olikin sitten aika paljon joissa mies oli saanut tahtonsa läpi. Kun haastetta ei enää ollut, kaikki oli saavutettu, tilanne alkoi ehkä käymään työlääksi, kun koskaan ei minkään asian eteen ollut tarvinnut ponnistella niin ei muuta kun vaimo vaihtoon vaikka toinen olisikin vielä raskaana.

Nämä ovat vain pohdintojani. Ehkei kaikista lellityistä tule kamalia turhautuneita aikuisia. Ehkä ystäväni ja hänen miehensä suhteessa oli jotain todella pielessä jota ystävänikään ei ollut huomannut. Kuitenkin tämä puhutteli minua ja taidan olla ostamatta tyttärelleni uutta puhelinta, jota hän on puolen vuotta vonkunut. Sen saa vain ansaitsemalla.

Muiden näkökulmia otan mieluusti vastaan.