Tästä se taas alkoi, nimittäin tämä viikko. Tarkoitus oli viettää rentouttava viikonloppu mieheni kanssa mukavan tekemisen merkeissä. Kyllähän se pääpiirteittäin onnistuikin, mutta perjantainen työpuhelu suoraan sanottuna pilasi ainakin 1/4 viikonlopusta.

Perjantaisesta työpuhelusta ilmeni, että meidän organisaatiossa oli tapahtunut moka joka oli ainakin osittain minun syytäni. Pahinta oli, etten voinut aloittaa selvittämään asiaa heti, koska puhelun päätyttyä päivä oli jo lopussa ja ihmiset joita asian selvittämiseen olisin tarvinnut olivat jo viikonlopun vietossa. Näin olikin mukavaa, että perjantaisissa bileissä aina välillä mieleen tuli tämä tapahtunut moka. Lauantaina kun olimme mieheni kanssa patikoimassa tämä asia oli silloin tällöin mielessä. Myös sunnuntaisella retkellä putkahteli töissä tapahtunut moka mieleen.

Tänään maanantaina asia sitten selvitettiin enkä saanut potkuja joita jo ehdin miettiä. Ei koskaan milloinkaan saisi tällaiset asiat tulla ilmi perjantaisin jolloin asiaa ehtii paisutella koko viikonlopun mielessään ennen kuin siihen tulee selvyys.

Toisaalta ehdin potkuja miettiä niin voimakkaasti, että ajattelin asian positiivisia puolia. Olen melkoisen kypsynyt työhöni ja koen ettei työssäni ole mitään järkeä. Olen aloittamassa lisää opiskeluja työnohella ja toivon, että saisin tämän urani suunnan käännettyä. Toivon kovasti että pääsisin sellaiselle työnantajalle, jossa saisin oppeja asioista joita voisin myöhemmin tehdä yrittäjänä. Nykyisessä työssä tuntuu, että ajaudun vaan umpikujaan enkä saa tästä työstä mitään sellaista, jota joku toinen työnantaja voisi arvostaa.