Pikkukaupungeissa panojen kierrätys on kunniassa
Nuorena asuin pikkukaupungissa. Paikka on todellinen persläpi, enkä ikimaailmassa muuttaisi sinne enää koskaan takaisin, en edes henkeni uhalla. Jos minulle sanottaisiin, että muutat tai ammun niin antaisin ampua.
Ajattelin tuossa jokin aika sitten, että voisin aloittaa sarjaa, jossa kirjoittaisin entisistä ”poikaystävistäni”. Tarkoitukseni oli aloittaa lapseni isästä, mutta nyt tulikin sellainen juttu vastaan, että muutin mieleni. Aloitankin niistä ”poikaystävistä” sieltä ajalta ennen lapseni isää.
Olin nuorena menevä. Tykkäsin bilettää. Tykkäsin miehistä. Tykkäsin seksistä. Kuvittelisin, että minua pidettiin tietyissä piireissä lutkana. Tarkoitukseni ei ollut olla sellainen. Etsin vain suurta rakkautta jatkuvasti, mutta miehet joiden kanssa sitä etsin etsivätkin jotain ihan muuta. Minulla ei kylläkään ole yhtäkään niin sanottua yhteen ainoaan iltaan jäänyttä seksikumppania. Minulla oli kumppaneita, joihin olin enemmän tai vähemmän ihastunut ja joita tapailin hyvin lyhyen aikaa. Yhden kanssa päädyin lukemattomia kertoja samaan osoitteseen baari illan jälkeen. Minä olin häneen ihastunut ja hän piti minua varmana panona :D. Hienoa, että jotkut ihmiset osaavat kunnioittaa toista ihmistä. Joskus vaan voi käydä niinkin, että ihmistä jota olet kohdellut kuin roskaa saattaa tullakin vastaan tulevaisuudessa joissakin toisissa merkeissä. Ehkäpä jopa potentiaalisena työnantajanasi tai rakastamasi ihmisen sukulaisena. Itse en ole loppupeleissä kovin anteeksi antavaa sorttia. Voisin vaan tällaisille paskiaisille todeta ”niin makaat kuin petaat”. Okei, onhan vikaa itsessänikin. Miksi antaa kohdella itseään huonosti. Toisaalta tunteiden vallassa oleva ihminen ei ajattele kovinkaan järkevästi.
Mies josta ajattelin aloittaa (nimettäköön hänet herrasmiäs) oli minuun kovin ihastunut ja teki aloitteen. Tuota tapaamista ennen olin päätynyt tiettyjen reittien kautta porukoihin, joissa biletykseen kuului alkoholin lisäksi piristävät huumeet, lähinnä amfetamiini ja ekstasi. Voisin sanoa, että olin näihin kahteen aineeseen varmasti vähintäänkin yhtä rakastunut kuin joihinkin miehiin tuolta ajoilta. Porukoissa pyöri kaikenlaisia hiihtäjiä silloin. Herrasmiäs löytyi näiden samojen porukoiden kautta. Häntä en kuitenkaan ollut aiemmin tavannut ja hän vaikutti moniin muihin nähden hyvinkin fiksulta ja vilmaattiselta mikä tuntui hyvältä. Olin hyvin otettu hänen huomiostaan. Nautin siitä, että hän pyysi minua treffeille ja se tuntui hetken jopa sellaiselta oikealta tavalta aloittaa suhde vastakkaiseen sukupuoleen. Hän oli minua lisäksi muutaman vuoden vanhempi, kävi töissä. Hän kohteli minua aluksi hyvin, esitteli kavereilleen, kehui kauniiksi.
Yhtenä päivänä oli sitten eräässä isommassa kaupungissa häppeningiä. Tämä herrasmiäs oli menossa kyseiseen kaupunkiin ja kutsui minut ja ystäväni hänen kaverinsa luokse, joka asui tässä isommassa kaupungissa. Minä päädyin tälle kämpille. Ystäväni ei. Paikalla oli pikkukaupungin porukkaa ja joitakin joita en tuntenut. Herramiäs oli niinkuin ei olisi tuntenut minua. Selvisi sitten juteltuani yhden tytön kanssa, että herrasmiäs olikin iskenyt silmänsä tämän tytön kaveriin ja olikin tätä jo jonkin aikaa yrittänyt pokailla. Oikein todellinen herrasmiäs. No ei minun sen kerran jälkeen tarvinnut erityisemmin olla tekemisissä tämän tyypin kanssa ennen kuin nyt. Tästä jutusta on aikaa 15 vuotta.
Sain jokin aika sitten facebookissa kaveripyynnön tältä herrasmiäheltä. Ihmettelin, että miksi, mutta hyväksyin pyynnön. Ajattelin, että kiva näyttää, ”minulla menee hyvin lällällää, tollasella narkkarilla tuskin kovin hyvin menee”. En siis tiedä käyttääkö kyseinen henkilö huumeita enää nykyään, mutta facebookista kun katsoin niin ainakin ruoka ja kalja on varmasti maistunut kun on niin pöhöttyneen näköinen. Jokin aika tämän kaveripyynnön jälkeen luki facebokissa, että siskoni ja tämä herrasmiäs on parisuhteessa.
