Lily

Hyvinvointia arjessa

sirjat

Oletko itsemyötätuntoinen vai itsesi pahin vihollinen?

Yksi myötätuntoinen hetki voi muuttaa päivän kulun ja useat hetket koko elämän”, näin toteaa Ronnie Grandell, joka on kirjoittanut ensimmäisen kotimaisen kirjan itsemyötätunnosta.

Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa suhtautumista itseeni. Kuinka helposti sitä kritisoikaan itseään – no niin, taas nolasit itsesi, mokasit, kylläpä olit taas tyhmä, huono, ruma tai muuten vain vääränlainen. Erityisesti nyt itselle sopivaa työtä etsiessä olen kyseenalaistanut usein itseni, oman osaamiseni ja pystyvyyteni. Et tietenkään pääse mihinkään tai onnistu missään.

Harjoittelenkin kovasti itsemyötätuntoista suhtautumista itseeni. Grandellin mukaan itsemyötätunnolla tarkoitetaan yksinkertaisemmillaan ajatusta siitä, että suhtautuisi itseen kuten ystävään. Tämä on mielestäni hyvä ajatus, sillä kuinka usein moitit ystävääsi siitä, kuinka tyhmä tai huono hän on. No, hyvässä ystävyyssuhteessa rehellisyys on valttia – mutta kyllähän ystävää tulee kannustettua hölmöilyistä huolimatta.

Ehkäpä oikea termi onkin sydämellisyys. Ystävään suhtaudutaan sydämellisesti, eikä häntä rangaista ankaruudella, vaatimuksilla tai torumisilla. Vaadimme usein itseltämme enemmän, emmekä aina muista olla itseämme varten – etenkään vaikeina hetkiä, jolloin tarvitsisimme myötätuntoa kaikkein eniten.

Onneksi itsemyötätuntoista puhetta voi harjoitella läpi elämän, vaikka se tuntuisi aluksi vähän hassulta. Itselleen voi kuitenkin puhua lannistamisen sijaan  motivoivasti, kannustavasti, lempeästi ja ymmärtävästi, niin että saat itsesi yrittämään ja innostumaan.

Tämä saattaa kuulostaa alkuun yhdentekevältä, mutta kokeile, millainen tunne sinulle tulee kun kerrot itsellesi olevasi maailman surkein? Entäs kun kerrot olevasi pätevä, hyvä tai ihana? Tällaista puhetta olisikin hyvä harjoitella, etenkin jos saa itsensä kiinni itsekriittisyydestä. Pohdi siis, mitkä sanat olisivat sinulle kannustavia tai lohduttavia juuri tällä hetkellä ja kerro ne itsellesi.

Grandellin mukaan tutkimusten pohjalta itseensä myötätuntoisesti suhtautuvat ihmiset ovat tyytyväisempiä, vitkuttelevat vähemmän epämiellyttävien tehtävien kohdalla, kestävät vastoinkäymisiä paremmin ja ovat tarpeen tullen jämäkämpiä. Tämän arvioidaan johtuvan siitä, että itsemyötätuntoiset ihmiset suhtautuvat itseen lempeämmin virheiden tullessa, palautuvat näin niistä nopeammin ja jaksavat yrittää uudelleen nopeammin. Olisiko tässä hyviä syitä aloittaa itsemyötätuntoinen puhe?

Entä jos sanoisi itselleen vaikkapa, että

✨ virheet ovat inhimillisiä
✨ saat olla väsynyt
✨ olet hyvä ihminen
✨ osaat kyllä
✨ riität sellaisena kuin olet

Mitkä voisi olla siun voimalauseet?

Lähteinä käytetty teos:

Grandell, Ronnie. Itsemyötätunto. Tammi, 2015.

Avainsanat: , , , ,
Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli
sirjat

Keskittymiskyky

Olet menossa laittamaan astiat pesukoneeseen, mutta matkalla huomaat kukan olevan kuiva, joten lähdet hakemaan sille vettä. Matkalla pyykinpesukone piippaa ja päätätkin ripustaa pyykit ensin.Samassa lapsi tulee pyytämään ruokaa ja lämmität sitä hänelle.Ruokaa lämmittäessäsi puhelin soi ja hoidat neuvola-asiat. Puhelun loputtu mietit, mitä olitkaan tekemässä – niin ne likaiset astiat! Kuulostaako tutulta?

Välillä tuntuu, että jatkuvat keskeytykset ja tekemisen vaihtaminen toiseen on ihan päivittäistä arkea. Huomaan, että aloitin aamulla imuroimaan, mutten iltaan mennessä ole saanut asiaa hoidettua loppuun.Kaikkein hölmöin tapa lienee se, että laittaa televisiosta ohjelman pyörimään, mutta selaakin puhelimella somea. Siinä sitä sitten olevinaan katsoo molempia yhtä aikaa, jep.

Viimeksi eilen aamupäivällä ajattelin kuunnella äänikirjaa. Ajastin äänikirjaan puoli tuntia. Olin kuunnellut alle puoli minuuttia, kun tuli ensimmäinen keskeytys – lapsi pelkäsi ötökkää, joka piti käydä ajamassa ulos. Jokaisen keskeytyksen kohdalla painoin äänikirjan pauselle, sillä halusin oikeasti kuulla mitä äänikirjassa sanotaan. Lopputuloksena oli se, että sain tämän puoli tuntisen kuunneltua loppuun iltapäivällä, useiden ja useiden keskeytysten jälkeen.

Naureskelimme ystäväni kanssa meidän äitien olevan multitaskauksen mestareita, sillä päivän aikana teemme ruokaa oikealla kädellä, korjaamme rikkinäisen lelun vasemmalla ja välissä lohdutamme itkevää lasta.Puhelimeen kilahtelee jatkuvasti viestejä ja pakkohan ne on katsoa, jos se olikin jotain tärkeää.

Milloin multitaskauksesta on tullut päivittäistä?

Lopputulos tässä multitaskauksessa ei vain taida olla toivotunlainen – todellisuudessa emme illalla edes muista, mitä päivän aikana olemme tehneet. Koko päivä vain lipui ohi.

Olen lukenut paljon siitä, että oikeasti ihminen voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Jatkuvasti tehtävästä toiseen hyppiminen on iso rasitus aivoille ja väsyttää aivot äkkiä. Päivä kuluu sumussa poukkoillen eri tehtävien välillä. Ja tämä tuntuu itsestä ihan normaalilta arjelta, vaikka näinhän se ei ole.

Miten sitten voisi elvyttää omaa keskittymiskykyä?

Olen yrittänyt tietoisesti keskittyä siihen, että teen yhtä asiaa kerrallaan. Kun on menossa ripustamaan pyykkejä, sinne oikeasti menee. Kun aloittaa ohjelman, niin katsoo sen sitten, eikä selaa puhelinta. Aluksi tämä on tuntunut jopa tylsältä. Aivot huutavat erilaisia virikkeitä ja vaihtelua, mutta pikku hiljaa totuttelen rauhallisempaan tahtiin. Hyviä rauhoittamisen keinoja ovat myös olleet erilaiset hengitysharjoitukset ja ihan vain lattialla makaaminen – se, ettei tee yhtään mitään.

Korjausliikkeitä:

  • Kun teet jotakin, tee vain sitä – yhtä asiaa kerrallaan. Aluksi se saattaa olla jopa hankalaa.
  • Minimoi keskeytykset esimerkiksi laittamalla puhelin välillä äänettömälle, jokainen kilahdus häiritsee sitä mitä olit tekemässä.
  • Hengitä. Pitkät rauhalliset hengitykset oikeasti rauhoittavat hermostoasi.
  • Tee ”älä mitään”. Joskus parasta on vain loikoilla tekemättä mitään. Vieläkö tällainen mahtuu kalenteriisi?

Kirjavinkkejä teemaan liittyen:

Minna Huotilainen & Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvyttämisopas. Tuuma-kustannus, 2019.

Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa – Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin. Tuuma-kustannus, 2019.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Vanhemmuus