Onko Toivoa vai Turhaanko Odotan?

Tapasin sunnuntaina aika extempore miehen, jonka kanssa oltiin viestitelty ehkä muutama päivä. Piti mennä kahville, muttei yksikään kahvipaikka enää ollut auki. Ajeltiin hiema ympäriinsä, koska haki mut autollaan. Tunnin jälkeen päätettiin luovuttaa ja sovittiin, että nähdään seuraavana päivänä uudestaan, paremmalla ajalla.

Menin ajoissa nukkumaan ja aamulla heräsin pariinkin viestiin mieheltä kysellen mitä mieltä olin näkemisestä. Kun en ollut tietenkään unissani vastannut ehti jo kysymään ettenkö enää halunnut puhua. Vastasin tietenkin heti aamuste nukkuneeni. Ja kaikki oli hyvin kunnes mies joutui perumaan treffit töiden takia. 

Siis jos vähän avaan taustatietoja, eli mies on yksityisyrittäjä. Omistaa kuljetusliikkeen ja ollut toiminnassa vasta hetken aikaa. Tekee hyvin rahaa, mutta haluaisi kasvattaa firmaansa edes muutamaan ihmiseen joten tällä hetkellä kaikki keikat mitä tulee, hän ottaa. Sanoikin jo etukäteen, varoitti että jos työtarjousta tulee joutuu perumaan. Normaalisti tekee töitä tiistaista lauantaihin, pitkää päivää – aloittaa jo aamu kolmen aikaan. Sunnuntaina ja maanantaina vapaalla, mutta aina valmiustilassa jos tulee töitä. Ymmärrettävää kyllä, jos haluaa yrityksen kasvavan ei saa olla liian nirso töiden suhteen.

Mutta silti. Ensimmäinen ajatus taas kerran, että tässä se nyt sitten taas oli. Tekosyitä toisen perään. Miehet vain vaihtuu. Viestiteltiin maanantai ilta kuitenkin aika tauotta. Sanoi ettei pelaa pelejä. Jos on kiinnostunut jostain niin silloin on ja näyttää sen. Mä en ole vain nähnyt ainakaan vielä. Eilen ei miehestä kuulunut mitään. Tänään laitoin viestiä, muttei ainakaan vielä ole kuulunut.

Onko tämä taas yksi niistä turhista tapauksista? Pitäisikö jo luovuttaa ennen kuin mitään suurempaa tapahtuu? Mielipiteitä?