Mitäs tänne kuuluu? Ei mitään.

Mä olen ollut aika hiljaa taas hetken. Ei vain ole ollut mitään kirjoitettavaa. Viimeisimmät treffit oli taas nämä yhdet ainuat ja muuta ei sitten olekaan ollut. Nyt vähän tuntuu, että olen ottanut entisestään takapakkia, koska tässä kahden viikon sisällä, en ole päässyt edes näille ensimmäisille treffeille. Seuraavaksi varmaan ei kukaan edes juttele mun kanssa enää.

Jotenkin huvittavaa kyllä kun miettii. Juttu alkaa luistamaan mukavasti Tinderissä tai POFissa. Vaihdetaan numeroita ja jutellaan melkein entistä tiiviimmin. Aletaan puhumaan näkemisestä, muttei saada sovittua päivää joten päätetään, että katsellaan seuraavalla viikolla. Sitten menee pari päivää ja mies lakkaa vastaamasta viesteihin. Viime viikolla oli 3 tällaista tapausta. Melkoisen surkuhupaisaa. Mitään erikoisempaa en sanonut milläänkään kerralla. Yhdessä tapauksessa juteltiin mitä hommaillaan illalla. Kysyi mitä suunitelmissa. Vastasin, että aion tehdä kalasoppaa. Tämä jäi viimeiseksi keskusteluksi. Toisen kysyi mitä meinaan katsoa Netflixistä. Vastasin, etten osannut päättää ja pyysin ideoita. Siinä se. Kolman sanoi lähtevänsä kaverin kanssa kaljalle, että laittaa myöhemmin viestiä. Ei laittanut.

En mä ole pahemmin surullinenkaan tämän takia. Jotenkin aika turta tällä hetkellä. Pyrin pitämään itseni kiireisenä. Paljon tekemistä töissä, paljon vapaa-ajalla. Ei paljon ole aikaa surkutella omaa elämäänsä. 

Ehkä mut on luotu tähän, hetken juttuseura ja se siitä.