Narsistinen mies vol.2

Se on jännä miten oikeesti toinen ihminen voi vaikuttaa suhun ja sun elämään, vaikka olisikin paikalla vain hetken. Onnistuin ihastumaan suhteellisen palavasti tähän narsistiseen mieheen. Mies oli jotenkin erityisen ihana (niinkuin narsistit yleensä ovatkin), osasi todellakin sanoa juuri oikeat sanat oikeaan aikaan olematta kuitenkaan liiallisen kliseinen.

Muutaman viikkoa meni aikalailla pilvissä. Yhdessäolo oli rentoa ja jotenkaan ei käynyt edes pienessä mielessäkään, että miehellä voisi olla toinenkin puoli. 

Sitten se vaan yhtäkkiä tapahtui, yhdellä lempibändimme keikalla. Sieltä tuli se ensimmäinen lause, etteihän me nyt olla yhtään mitään, kunhan paneskellaan. Kuin olisi isolla kalalla vedetty päin pläsiä. Sitä en ollut odottanut ja siitä se kaikki sitten alkoi. Yritin tietysti olla rennosti ja ajatella asiaa toisen kantilta. Eihän me vielä tunnettu niin kauaa edes, että tässä tosiaan vasta tapaillaan ym, eli mihkä nyt olisi edes kiire?

Iltaa jatkettiin kuitenkin ihan okoolla meinigillä ja alkoholia tuli hieman kulutettua (olisi varmaan pitänyt jättää välistä). Jossain vaiheessa mies katoaa, meni kuulemma hermot ja päätti lähteä vetämään. Mä olin kuulemma törkeä häntä kohtaan ja ei tykännyt tyylistä millä hänelle puhuin. Oltiin juteltu seksistä ja siitä, mistä kumpainenkin tykkää. Mies ei oikein innostunut mun palautteesta, jossa pyysin hieman lisää huomiota sängyssä, joten päätti et ihan reilua on vaan lähteä vetämään. 

Miljoonien puheluiden ja viestien jälkeen (selvinpäinhän olisin mennyt järkevästi kotiin, mut nyt ei oikein järki ollu paikalla) sain mieheen yhteyden ja sovittiin homma.

Mies tuli mun luo yöksi, mikä myös jäi viimeiseksi. Yön tapahtumat ovat hieman hämärän peitossa, mutta muistan itkeneeni muutaman kerran. Muistan itkeneeni, koska miehen mielestä olen säälittävä kun itkin ajatellessani veljentyttöä, jota on kova ikävä. Itkin koska miehen mielestä, mä olin se narsisti koska itkin krokotiilin kyyneleitä kuulemma vain hakien huomiota ja samalla mä itken koska mä olin tilanteessa johon en halunnut itseäni laittaa ja josta ei pystynyt pääsemään pois. En usko, että tilanne kesti kauhean kauaa, mutta tuntui tunneilta.

Aamulla mies halusi seksiä ja mä sanoin vaan, ettei mua kiinnosta. Mies lähti ja halasi hyvästiksi. Sanoi laittavansa myöhemmin viestiä, muttei ikinä laittanut – enkä mäkään sille.

Kenenkään ei pitäisi saada ketään muuta ihmistä itkemään niinkuin mä itkin. Kenenkään ei pitäisi pystyä sitä tekemään tuossa vaiheessa ”suhdetta” ja todellakaan siitä ei pitäisi nauttia niin, että laittaa vaan lisää pökköä pesään.